maanantai 6. marraskuuta 2017

Portaat alas ja viiden kilon jalkaprässi

Kuukausi on taas vierähtänyt ja huimaa edistystä tapahtunut.

Nyt olen siis kävellyt ekaa kertaa portaita alas astumalla "terve", tai "terveempi" jalka edellä, jihuu! Sitä ei osannut ajatellakaan, että tuollainen portaiden alastulo olisi jotenkin hankalaa, kun normaali kävely sujuu ihan hyvin. No nyt tiedän, ettei se niin helppoa ole! Olen päivittäin vetänyt karavaanarina portaita muiden jonoutuessa kiltisti taakse. Hirveän kohteliasta porukkaa, kukaan ei edes lähde ohittamaan 😅.

Elixian kortti oli tässä pari kuukautta jäässä, ja sain vihdoin tauon aikana tehtyä päätöksen vaihtaa Gogolle. Käytiin työpaikan virkistyspäivässä mittaamassa kehonkoostumus (ja illalla sitten juotiin suruun), ja siinä samassa oli hyvä tilaisuus tehdä vaihto.

Fyssari-Laurilta kävin lokakuun puolivälissä hakemassa uuden ohjelman, johon tuli mukaan jo mm. kehonpainolla tai pienellä lisäpainolla tehtäviä kyykkyjä, yhden jalan maastavetoa ja jalkaprässiä, lantionnostoja, corea jne. Samoihin aikoihin osui myös ortopedin tsekkikäynti, jossa todettiin kaiken olevan kunnossa ja "parannettiin taas maailmaa hetken". Hauska tyyppi. Huikkasi ovelta odottaville asiakkaille mm. "sori olen jäljessä, älkää tappako. Jos teette niin hoitonne huononee radikaalisti" 😂.

Hyvin se Skype tässäkin toimii, aamupyöräilyn ohessa

Päästyäni vihdoin oikealle salille, hyppäsin innoissani prässiin ja tein pari lämppää molemmilla jaloilla yhtä aikaa, no problems. Vaihdoin painon viiden kilon kohdalle, leikattu jalka asentoon ja hnnnnngh. Uudestaan. Ohhoh. Kymmenen toistoo, kolme sarjaa. Yhtään enempää ei olis menny. Ja seuraavana päivänä pakara huusi armoa. Tätä kirjoittaessa menee jo kymmenen kiloa!

Melkoinen yllätys toi puoliero, vaikka sen kaikella järjellä tiesinkin. Kehonpainotreenissä se ei niin selkeästi näy, mutta kun laitetaan tuollainen eristävä liike ja vähän lisäpainoa mukaan, niin morjens!!! On tässä hommaa talven ajaks. Onneks on pimeetä, niin mitäs sitä ihminen muuta ku salilla laittaa jalkaa töihin.

Tän syksyn harmautta valaisi onneksi syysloman Espanjanreissu. Polvi otti aaltojen iskut vastaan mainiosti ja treenautui portaita kiivetessä kuin huomaamatta. Hyvä energialataus ja ihanaa kiireetöntä yhdessäoloa.

Viiva Espanja lauloivat lapset ja hyppivät meressä

Ensi viikolla on seuraava fyssaritapaaminen ja ortopedille kolmen kuukauden tarkastus 24.11. Sieltä voisi varmaan seuraavaksi saada luvan pikku juoksenteluihin. Kyselin muuten viimeksi ortopediltä koska voi mennä ratsastamaan. Oli ihan huuli pyöreänä, että jaa-a, nyt laitoit pahan. Kukaan ei ollut kuulemma kysynyt. Ilmeisesti ratsastuksessa ei juurikaan eturistisiteet pauku. Sanoi, että itse odottaisi sinne 3kk kohdalle. Taidan tehdä niin, kun nämä ilmatkaan nyt varsinaisesti houkuttele pimeältä mutapellolta hevosenmetsästykseen ja lätäkköratsastukseen...

Tuonnäköiset ne on nyt, reilu 2kk leikkauksesta