Läskipyörät ne vasta hauskoja onkin! Saimme tilaisuuden kokeilla moisia hiihtoloman Lapin reissulla, eikä kokeilu varmasti jäänyt ainoaksi kerraksi.
Vuokrattiin pyörät Äkäslompolon Sportiasta heti aamusta, kirpakassa pakkasessa. Pyörän käyttöön ei juuri ohjeistettu, mutta eipä nuo niin vaikeita ole edes tälläiselle ei-pyöräilijälle, eli menoksi! Järven jäällä yritimme heti haasteellista oikopolkua, päädyimme taluttamaan. Saatiin heti alkuun todeta, ettei näillä nyt sentään ihan minkälaiseen hankeen tahansa voi mennä, ainakaan sadan metrin kokemuksella ja olemattomalla vauhdilla :-).
Järveltä suuntasimme kohti navettagalleriaa. Alussa olikin heti pari kilometriä omalle taidolle yllättävänkin "teknistä" pyöräilyosuutta tiedossa, kun polku kumpuili ylös alas ja teki puiden ympärille tiukkoja mutkia. Ihan ei vielä meikäläisellä ollut homma hallussa, ja melkein kaikki mäet päättyivätkin taluttamiseen. Pyörää oli lähes mahdoton saada uudestaan liikkeelle, jos vauhti loppui. Tälle reitille oli myös kaatunut paljon puita, joten välillä oli pakkokin tulla alas selästä.
Hiihtoladun ylitettyämme teimme väärän reittivalinnan, kun jatkoimme mielestämme loogisesti ladun toisella puolen jatkuvaa uraa eteenpäin. Polku vaan nousi ja nousi, ja hieman ennen pitkän nousun loppua luovutin ja hyppäsin alas taluttamaan ja mussuttamaan, että mulle luvattiin helppo ja kiva reitti, eikä tälläistä mäkee, hikihän tässä tulee, mussun mussun! No, aviomies siinä odotteli ja totesi, että tässä on poroaita, ei pääse, tultiin väärää reittiä. Karttaahan meillä ei tietenkään ollut mukana, kun katos osataan nää ladut ja reitit silleen ulkoa melkein. Hmppf.
No mutta, se mäki oli ihan tosi kiva laskea alas, ja pitkä. Olin ylpeä, että olin sen jaksanut melkein polkaista ylös asti :). Pikku seikkailun jälkeen siis palattiin takaisin Karilan risteykseen, ja etsittiin oikea reitti kohti Kotamajaa.
Seuraava kolmen kilometrin baana oli leveä ja helppokulkuinen. Vähän nousua tuli koko ajan, joten vauhti ei ollut kummoinen, mutta maisemat sitäkin parempia auringossa kylpevine tuntureineen.
Hangaskurun laavulta lähdettiin Kesängin kiertoon ja se olikin matkan makein osuus. Pientä laskua, helppoa, leveätä ja kovaa polkua, niin että mäkin uskalsin päästellä vauhdilla menemään - hihittelinkin melkein koko matkan, kun perä liiraili, renkaat sutivat, ja joka kurvissa mietin kääntyykö se vaiko ei. Miltei kuuden kilometrin huikea pätkä sujui hujauksessa verrattuna alkumatkan tahmeaan menoon.
Latvamajalla ansaitut lätty, pulla ja mehu, ja eikun menoksi. Takaisinpäinkin saatiin vielä lasketella pari kilsaa ensin Kesänkijärven rantaan ja sitten rantapolkua pitkin kohti lähtöpistettä. Viimeisillä kilsoilla alkoi polulla olla jo paljon jalanjälkiä, jotka hieman haittasivat menoa ja tärisyttivät jo kovia kokenutta takalistoa sen verran, että olin ihan tyytyväinen, kun juuri kolmen tunnin ja n. 22 kilometrin kohdalla palautettiin pyörät takaisin.
Kolmen tunnin vuokra maksoi 25e/pyörä, kyllä tästä huvista mielellään sen verran maksoi. Jatkoon! Lisää infoa Ylläksen talvipyöräilystä löytyy
Ylläksen sivuilta.
p.s. äänestäkää tykkäämällä mun kuvaa kuvakisassa (Einon kuva, toisena kommenteissa), että saisin Suunnon mittarin!
https://www.facebook.com/7SummitsYllas/posts/1080107798768108
