Yhteenvetona todetaan, että treenejä tuli 284 kpl (342h). Kärkisijalle pääsi varmaankin ekaa kertaa ratsastus (88 kertaa). Seuraavat sijat kävely tai hölkkä (52), kahvakuula/kehonpaino ym. treeni (32), salitreeni (27), hiihto (18), maastopyöräily ja sähköpyöräily (12), liikkuvuustreeni ja ultimate (9) ja suunnistus (7) plus loput sekalaiset päälle. Lajeja tuli reippaasti päälle 20. Monipuolisuus tiellä pitää!
Tässä pari nostoa vuoden varrelta, olkaa hyvä! Yhteistä ja jotenkin kuvaavaa tän vuoden kohokohdille on, että mitään en olisi voinut tehdä yksin. Yhdessä on voimaa!!!
Ratsastuksen puolella alkuvuodesta 2019 mukaan tuli uusi talli (Ratsuniitty Lempäälässä) ja sitä kautta elämään tupsahti uusien hevosten ohella myös uusia ihania ihmisiä, tiedätte ketä olette! Tallille ja ryhmiin on otettu vastaan erinomaisen hyvin. Rohkaistuin jopa ratsastuksen suhteen asettamaan ensi vuodelle tavoitteita ja kävin elämäni ensimmäisillä tunneilla, joissa oli mukana sana "valmennus". Oolallaa. Ensi vuonna olisi erinomaisen huikeata päästä kisaamaan ratsastuskouluoppilaiden kenttäkisan Suomenmestaruuksista, jotka kisataan Ypäjällä. Maastoesteitä tulikin tänä kesänä treenattua etenkin Ruovedellä niin, että enää ihan joka maastoestetunti ei ole "pelkkää kuolemanpelkoo", woohoo! 🏇🏼
Ultimaten osalta treenejä tuli vähän, mutta saavutuksia sitäkin enemmän 👏. Heti vuoden alussa tammikuun sisäultimatepeleissä tärähti ns. "tonni täyteen" liiton alaisissa SM/divarisarjoissa. Aika huikea ajatus, että tuhat kertaa ajatus, ajoitus ja tekninen suoritus osuu yhteen, puolustajat on ohitettu ja tuuletetaan maalia 🙌.
Lisää urheilujuhlan tuntua löysimme Tommin kanssa heinäkuiselta Mänttä-Vilppulan urheilukentältä. Vilppulan mieskuoro lauloi Maamme-laulua kun meidän molempien eka multisport-kisa laukaistiin käyntiin. Hiiltomiehet Adventure 2019 tarjosi meille pyöräilyä, suunnistusta, järven ylitystä styroksinpalalla (mitkä hapot käsiin!) ja moninaisia tehtävärasteja ja visailuja pitkin matkaa. Maaliin selvittiin just alle kolmen tunnin ja sillä pääsi rentosarjassa hieman puolivälin paremmalle puolelle. Luojan kiitos en suostunut kisakireisiin, sillä jengit vetivät siellä 7-12h aikoja(!!!). Olis pitänyt soitella lastenhoitajalle keskeltä metsää, että mennee vielä hetkinen...
Elokuussa hirvikärpäset tarjosivat auliisti seuraansa Pöytyällä. Viime vuoden SM-rogainingista viisastuneena mukana oli nyt sekä kompassi, että järjellinen reittisuunnittelu. Tai niin me luultiin. Ekaa rastia etsittiin taas hetki, ja melko alussa tuli muutenkin todettua, että hakkuuaukean ylitys maastopyörän kanssa on hiiiidaaasta. Helpoin reitti menisi ojan pohjalla ja kun edessä on vielä seitsemän tunnin rypistys, ei viitsisi heti olla kaulaa myöten mudassa. Ei ku takaisin ja uutta reittisuunnitelmaa kehiin. Lopputuloksena just sopivat rastit ja reitti. Maalissa muutamia minuutteja ennen dedistä, täydellistä. Ei meinattu uskoa, että oltiin päästy sekasarjassa jopa neljänsiksi (no jengejä oli ehkä kahdeksan, mutta hei kuitenkin) ja meidän edellä olivat kisakireisiin pukeutuneet virolaiset, venäläiset ja vain yksi suomalaisjengi. Koska rogainingissa SM-mitalit jaetaan myös ulkomaalaisille osallistujille, ei sentään vahingossa mitaleille päädytty! Meillä olis kuitenkin ollu hienot Hervannan Uho ja Hengästys -paidat päällä siellä trikoiden joukossa! Hieno kisa, hieno keli, parhaasta paras seura. Ehdottomasti jatkoon!
Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä pitää mainita Syöte MTB. Pääsimme mukaan tähän loppuunmyytyyn ja paljon kehuttuun pyöräilytapahtumaan ja täytyy sanoa, että oli maineensa arvoinen. Vedin itse maltillisen 32km setin upeissa harjumaisemissa ja neulaspoluilla, Tommi urheili vähän pidempään 60km reitillänsä. Yhdistettin lomaan myös pienen karhunkierroksen kävely ja Oulankajoen melonta ja tämä viikonloppu oli kyllä kokonaisuudessaan melko huikea. Tänne pitää päästä uudelleen ja lapset mukaan!
En tiedä, mitä vuosi 2020 tuo tullessaan, mutta suunnitelmia toki jo on. Joku kiva multisport olisi taas hieno vetää, Jukola-ilmo on jo sisässä, UFOlla olisi paikka ultimaten biitsiultimaten EM-seurajoukkuekisoihin Portugaliin, Syöte MTB ilmoittautuminen on huomenna ja ne tuntiheppojen kenttäkisat olis jotain tosi tosi upeaa.
Nyt jatkamme lasten kanssa lomailua Ylläksellä. Esitellään heille tämän hienon kohteen tarjoamat parhaat palat ja annetaan eväät monipuoliseen liikkumiseen, pieneen itsensä haastamiseen ja luonnosta nauttimiseen
Isoin kiitos menneestä vuodesta kuuluu omalle kullalle. Ja kuten hänelle nelikymppisillään kirjoitin, "Hyvä kulta on vienyt mut vuorten huipuille ja merten alle. Mannerlaattojen väliin ja jyrisevien vesiputousten taakse. Tuntureille ja kanjoneihin, savanneille ja autiomaahan. Kuohuviin jokiin, tyyniin järviin ja myrskyäviin meriin. Peilikirkkaalle jäälle, hiekkarannoille ja kuumiin lähteisiin. Viidakkoon ja sademetsiin, pimeisiin luoliin. Liitelemään alas kallioilta ja hyppimään silloilta. Kivikkoisille metsäpoluille, tasaisille nurmikentille ja paahtavan kuumille hiekkarannoille. Joka ikiselle kukkulalle ja kivelle. Tiukkoihin taisteluihin, itsensä ylittämiseen, uudelleen yrittämiseen ja voittoihin. Seuraisin sua mihin vaan 💗"
