Marski Challenge 2022 - hoppuilematta palkinnoille

Kesän tapahtumakalenteri näytti loppukesän osalta aika tyhjältä, joten kyselin Kallea kaveriksi Marski Challengeen. Seikkailukisassa saa haastaa omaa sekä kuntoa että hoksottimia, ja vaikka aiemmat kokemukset (Marski Challenge v. 2020) ei nyt varsinaisesti ole häikäisseet, niin tapahtumat tarjoaa aina hyvää vaihtelua perusarkeen ja -sporttiin.

Ennusteet lupaili alkuun täyttä sadetta koko päiväksi, mutta onneksi sateet väistyivät tunti ennen lähtöä ja saatiin nautiskella ekat neljä tuntia poudassa. Mitään varsinaisia odotuksia meillä ei ollut - oma tavoite oli saada rata suoritettua enimmäisajan puitteissa. Pari vuotta sitten ei Mikan kanssa onnistuttu, mutta nyt oli takana vähän enemmän pitkiä suorituksia, tosin myös pari vuotta lisää ikää mittarissa. 

Ennen kisaa saatiin kaikki kartat: 

1. 2x A4, jossa kisan alku ja loppu
2. 1x A4, jossa melonrarastit
3. 1x A4 satelliittikuva, johon merkitty 7 rastia tossusuunnistusta
4. 2x A3, jossa pyöräsuunnistus kisan keskivaiheisiin
5. 2x A4, jossa pidempi tossusuunnistus

Kun saatiin kartat järjestykseen, saatiin jonkinlainen käsitys kisan kokonaisuudesta. Pyöräkarttaan tussattiin reitit rogatyyliin ja aikaahan meni sen verran, että lähtötankkaus jäi ohueksi. 

Kisa alkoi urheilukentältä, jossa piti narujen ja lautojen avulla edetä neljän tolpan luo ja muodostaa lause näihin kätketyistä sanoista. Edettiin rauhassa, mutta jatkuvasti ja sanat löytyivät suht heposti. Aika moni joukkue oli meitä nopeampi, ja fillareille siirryttäessä oltiin varmaan jossain 10. sijan paikkeilla. Pyöräillessä osalla oli täysi vauhti päällä ja annettiin tilaa kiireisemmille. 

Muutamien rastien jälkeen päästiin rautatiesillalle, jossa toinen jäsenistä puki päälleen kiipeilyvaljaat ja pelastusliivit. Ohjelmassa oli köysilaskeutuminen sillalta suoraan veteen ja sitten varusteidenvaihto joukkuekaverin kanssa. Sillalla oli täystohina päällä ja ihmiset sääti kamojaan vähän miten sattuu. Aktiviteetti itsessään ei ollut mitenkään hankala, mutta seikkailuelementti oli vahvasti läsnä! Etenkin veden lähestyessä ja köyden loppuessa se hetki juuri ennen pudotusta tai irti päästämistä!

Seuraavaksi oli ohjelmassa melonta tai suunnistus. Me poikettiin kaikista muista ja valittiin juoksu ensin. Pientä haparointia oli, kun käytiin vielä erikseen hakemassa hanskat melontaa varten, koska lähtöpiste juoksulle ja melonnalle oli hieman eri paikassa kuin pyöräparkki sillan alla. Edellisestä seikkailukisasta opittuna paino oli juostessa minimissään. Liikuteltiin tossua höntyilemättä, määräsin itselleni kestävän tahdin ja Kallella oli hyvin aikaa lukea karttaa. Tämä itse asiassa oli meidän resepti koko päivään. 

Rastit löytyi mukavasti ja siirryttiin melontaan, jota oltiin käyty ajanvietteeksi testailemassa jo alkuviikosta. Se olikin meidän treenikauden ensimmäinen ja viimeinen treeni. Rastit sinällään oli varsin helppoja - seurattiin vaan rantaa ja leimailtiin. Kalle meloi edessä ja määräsi rytmin, mä pidin takana huolen siitä, että pysyttiin suunnassa. Ajoitettiin vedot samanaikaisesti, niin matka tuntui etenevän ihan kivasti. Tosin muut kisasarjan jengit oli menneet ensin melomaan, joten kirittäjiä ei näkynyt. Tämä oli varmaan ihan hyvä, voitiin edetä omaa tahtia ja vähän vaihtaa kuulumisia samalla.

Pyöräsuunnistus alkoi totutusti pienellä haparoinnilla, kun haettiin kosketuspintaa kartalla oleviin polkuihin, latu-uriin ja teihin. Lopulta kaikki saattoi olla jotakuinkin yhtä ajettavaa! Taas tuli nopeampia jengejä ohi kaasu pohjassa, mutta pidettiin oma tahti ja edettiin rauhakseen. Mua jännitti tuleva tossusuunnistus, että mahtaako mennä kävelyhommiksi vai jaksaako pitää yhtään vauhtia yllä... Aulangon näkötornia lähestyessä jouduttiin poistumaan reittisuunnitelmalta työmaakyltin vuoksi, minkä seurauksena päädyttiin näkötornin juureen ja kantamaan pyörät portaita alas karhuluolalle. Sielläpä olikin rastilla sellainen jekku, että leimaus on portaiden yläpäässä: toinen käy leimaamassa ja toinen vartioi pyöriä. Mä otin tän vastuullisen vartiointitehtävän, Kalle spurttas porrasjuoksuun. 

Matka eteni polkuja ja metsäteitä pitkin rastilta toiselle. Rastien 11-13 paikkeilla saatiin pari jengiä kiinni, mutta sitten ne ohitti meidät taas ennen tossusuunnistusta. Suunnistus oli aika haastava ja maasto hidasta, kun piti edetä epätasaista alustaa ja puskea tiheikköjen läpi. Kalle luki karttaa ja mä keskityin pitämään itseäni ravittuna ja nesteytettynä lähinnä seurailemalla. Tai siis yhden geelin imaisin, en enempää. Vikoilla rasteilla alkoi olla taas tungosta ja pyörille siirtyessä väkeä riitti reilusti. Heti ekalla polulla meidät ohitettiin taas ja pyörittelin mielessäni, että mahdetaanko olla top 10 joukossa vai ei.

Toinen quest oli "kranaattien heitto" makuuasennosta 10 m päässä olevaan laatikkoon. Päästiin rastille jonottelematta ja muutamalla yrityksellä päästiin nopsaan jatkamaan matkaa. Yritettiin pitää tahtia yllä, koska ajatuksissa oltiin jo viimeisellä tunnilla. Meidän juuri ennen tossusuunnistusta kiinni saama sekapari tuli rastilta vastaan hymyillen, kun olivat selvästi hoitaneet ton suunnistuksen meitä nopeammin.

Palattiin kisan alun rautatiesillalle, jossa piti taluttaa pyöriä. Sanoin, että voidaan ottaa juoksutalutusta myös ja vajaan minuutin kuluttua tästä kommentista vasen pohjan nyppäsi kiinni. Pehmensin askeleen läpi ja vaihdoin kävelyyn. Onneksi pääsi taas pyörän päälle ja vaihdoin ajotekniikkaa sijoittamalla jalan polkimelle vähän taaemmas, niin pohkeet passivoituivat enemmän. 

Viimeinen quest oli esterata, jossa kiipeiltiin naruverkkoja, tasapainoiltiin puomeilla ja pompittiin esteiden yli. Tämä meni vauhdilla ja pohjekin pysyi yhteistyössä, kun olin keskeyttynyt nesteytykseen sillalta lähtien. Nyt oli jäljellä enää pari rastia ja edettiin reipasta tahtia. Ympärillä oli koko ajan paljon joukkueita, kun kisassa oli mukana myös kuntosarja ja he etenivät päivää omaan tahtiinsa hieman karsitulla reitillä.

Maalin lähestyessä otettiin pientä kiriä ja katsottiin, ettei ainakaan lopussa kukaan kurvaa meidän ohi. Emitin tarkastuksessa saatiin heti punaista, että ihan alkuvaiheessa olis leimattu aivan väärä rasti. Tämän suhteen tiedettiin, ettei niin leimattu, ja järjestäjä sanoi tarkastavansa asian meidän gps-jäljestä. Tuumattiin, että eipä asialla niin kiire, kun "ei tässä missään kärkisijoilla olla". Toinen toimitsija vastasi tyynesti, että olette kyllä kakkosena maalissa. Katsottiin epäuskoisina toisiamme, että oikeestiko? Nyt se leimauksen tarkastiminen alkoikin kiinnostaa jo enemmän! Vähän samaa epäuskoista fiilistä oli kesän alussa rogainingissa, kun tajuttiin olevamme ykkösinä.

No käytiin pesemässä pyörät ja suihkussa. Sillä välin meidän suoritus oli todettu sääntöjen mukaiseksi ja käytiin pokkaamassa matkaan 5 kg perunasäkki ja Noshtin tuotteita kotiinviemisiksi. Vähän tämä menestys hämmentää ja jopa nolottaa, kun tietää tasoeron sitten "oikeisiin urheilijoihin". Mutta otetaan toki palkinnotkin vastaan, ihan kiva bonus mielekkään tekemisen päälle!

Omat urheilut on mennyt viime vuodet vähän tasapainoillessa sen kanssa, että tekeekö ainoastaan kaikkia kivoja asioita vai treenaako, jotta voi nauttia niistä kivoista asioista enemmän. Vuoden verran on tullut käytyä lenkillä myös silloin, kun ei ole varsinaisesti innostanut. Ja ehdottomasti fiilis on suorittaessa parempi, kun tossu tai fillari liikkuu hieman vauhdikkaammin. Onneks asutaan täällä metsän vieressä, niin on ulkoilumahdollisuudet aina tarjolla!

Kiitokset tietty vahvalle tiimikaverille Kallelle ja järjestäjille + vapaaehtoisille!

Tulokset 

GPS-seuranta 

Kevätjuhlabileet aka yö-rogaining 2022

Ei olis ikinä käynyt pienessä mielessä, että joku päivä oltais rogan kärkisijoilla. Tänä vuonna painettiin kyllä jaksamisen äärirajoilla kovaa, mutta pientä haparointia oli vähän siellä täällä. Maalissa sitten  hämmästeltiin tuloksia, että oltiinko muka oikeasti ykkösiä ja että koskahan muiden puuttuvat pisteet kirjautuu järjestelmään. Ei kirjautunut.

Kesänaloitusjuhlaa vietettiin tällä kertaa Kurussa ja ratamestari oli varoittanut mäkisestä maastosta ja hyttysistä. Tehtiin reittisuunnitelmaa mäkiä ajattelematta eli 120 km narua ja sitten vähän joustovaraa loppuun, jos tarvii oikaista maaliin tai jostain syystä halutaan vielä lisäpisteitä.

Suunnitteluvaiheessa nähtiin, että vasen alakulma ja oikea kylki oli pistesampoja, ja yritettiin naruttaa toivotut rastit reitille eri tavoilla. Lopulta ehdittiin jo tussata ensimmäinen reitti suunnittelukarttaan, kun veivattiin alkuosa vielä kertaalleen paremmaksi.

Alku lähti kuin tykinkuula, kerrankin löydettiin eka rasti suorilta! Kalle tykitti edessä ja me seurattiin Pänän kanssa perässä. Kaikki oli kartalla ja välillä juteltiin hankalista rastiväleistä matkan varrella. Tosin siinä vauhdissa mun ei tarvinut paljoa jutella! Keskityin omaan vahvuusalueeseen eli kännykän näpräämiseen ja leimailin rasteja, niin viisaammat sai lukea karttaa. 

Alkumatkasta totesin Kallelle, että menohaluja vois pudottaa sellasen 20 bpm tai muuten ollaan finaalissa jo kahden tunnin kohdalla. Vauhti putosi hieman ja totesin, että tänä yönä ollaan tiukilla. Järkevä alkuvauhti on aina vaikeeta, kun toi yks "Rovanperä" on jengissä mukana.

Rastit löytyi aika kivasti. Mittakaava 1 : 30 000 oli meille vaikea ja jouduttiin siristelemään useampaan otteeseen. Pieniä pummeja tuli useita, muttei yhtään isompaa. Katkoviivat oli joskus yhtä ryteikköä ja joskus niitä ei erottanut tiestä mitenkään. Oppimiskokemuksena ehkä sellainen, että tarkat paikat tulis huomioida ja lausua ääneen jo reittiä suunnitellessa tai ainakin piirtäessä. Eka pummi osui 7V kohdalla, kun posotettiin surutta risteyksestä ohi. Ei huomattu ajellessa moottorikelkkauraa lainkaan ja oletettiin, että rastin risteys oli vasta se moottorikelkkaura. No pienellä epäröinnillä päästiin takas ja huomattiin, että tarkkana saa olla.

Asvalttitien kohtaaminen 9H ympäristön pehmeiden metsäteiden jälkeen oli juhlaa. Viitoin samantien Kallen keulille, että nyt saa käyttää sitä ylimääräistä energiaa, jota meillä ei Pänän kanssa ollut. Ystävällisesti Kalle veti kaikki asvalttisiirtymät siitä eteenpäin ja peesasin renkaassa kiinni. Reidet alkoi huudella väsymystä siihen malliin, että luovutin leimaamishommat Pänälle. Sen verran ahtaalla olin tunnit 5-7, että olis ehkä kannattanut vaihtaa jo aiemmin.

Hienoja paikkoja löydettin taas useita. Lähtökohtaisesti vedenläheisyys oli aina plussaa ja teidenristeykset taas sellaista välihöttöä hienoista paikoista toisiin. 7G oli hieno koski ja 7T Haukkajoella oli myös hieno, tosin se mutainen lähestyminen ei niin hieno. Välillä sitä havahtuu yhtäkkiä, että tämähän onkin tuttu paikka ja kajakilla on tullut tuolla samassa paikassa käytyä jo aiemmin. Haukkajoki katosi kartalla helposti kaikkien ojien sekaan.

"Merkittävän männyn" (9L) jälkeen meitä tuli vastaan joukkue, joka jotenkin toivotteli tsemppiä pilke silmäkulmassa. Edessähän oli pistepolku 9M-7P ja ajateltiin, että taitaa olla tunkkausta edessä. Päinvastoin, polku oli hyvin ajettavissa, vaikka hieman kapea olikin. Ensin ajateltiin, että eipä ollu maastopyöräilijöitä nämä. Mutta pikkuhiljaa totuus alkoi paljastua, kun renkaat upposi uuteen sepeliin: ensin syke nousi ja vauhti hidastui, sitten syke laski ja vauhti hidastui lisää! 

Positiivisen pistepolkukokemuksen ja tuon sepelihelvetin kannustamana päätettiin lasketella 7O-7T pistepolkua pitkin ja tämä olikin niitä yön parhaita valintoja. Toinen lennosta tehty muokkaus reittisuunnitelmaan oli suunnitellun 3J+7J korvaaminen 5J+5Y. Edestakaiset pistot on itselle henkisesti todella raskaita ja mieluummin ajelen pidemmin rengasreittejä. 

Loppuun oli piirretty vielä pieni tikkari 9F-7K-7L-3N ennen maalintuloa 7S-5YÖ-9P. Olin popsinut edellisen tunnin nälässäni kaikkia taskuista löytyviä eväitä ja nyt lopun lähestyessä sain taas tehoja irti. Oikea pohje alkoi kyllä hieman nyppiä 2 tuntia ennen maalia, mutta ajotekniikkaa pystyi kääntämään enemmän reisille ja alamäissä pystyi ottamaan pikaisia venytyksiä. 7L osalta mietittiin moneen kertaan, että ehtiikö sinne asti vai ei... Päätettiin hylätä ja ottaa matkalta 3D korvauksena ja sitten maalin läheltä joku bonus, jos ennätetään.

9P leimattiin klo 5.45 ja ajateltiin, että 5C vois vielä saada ennen maalia. Vaikka myöhästymistä vois tulla minuutti pari sakkoa, niin plussalle vielä jäätäis. No missattiin siinä loppukirissä yksi pururadan risteys ja todettiin, että nyt kiirehditään vaan maalia kohti. Kiireessä oli vielä pientä erimielisyyttä, että mitä linjaa maaliin pitää mennä, mutta lopulta ennätettiin ajoissa maaliin 22 sekunnin turvin.

Aika monta fillarirogaa on tullut kierrettyä ja tämä oli selvästi raskain. Ajattelin sen johtuvan siitä, että ei ollut ihan lepoviikko pohjilla, mutta todellisuudessa taiskin olla varsin tehokkaasti ulosmitattu saatavissa olevat tehot ja aiemmin on ehkä pysytty varmemmin mukavuusalueella. Toisaalta useamman tunnin jälkeen on aina puhki, vaikka kuinka kruisailumoodissa ajelisi. 

Suoritus jätti vielä parantamisen varaa, mutta kokonaisuutena sekin todella onnistunut. Mutta mikä näissä tärkeintä, niin mukavaa yhdessätekemistä ja itsensä haastamista oli taas tarjolla hyvässä seurassa! Suurkiitokset jengikavereille Kalle & Jari! Ja kiitokset myös Haapikselle ja Kaajalle järkkäilyistä!

Tulokset https://gps-punch.appspot.com/qr/qr/rogtupa?e=5264947720224768

Tulossivut ja kartat http://retki.rogaining.fi/index.php?page=tulokset-8&hl=en