tiistai 7. kesäkuuta 2022

Kevätjuhlabileet aka yö-rogaining 2022

Ei olis ikinä käynyt pienessä mielessä, että joku päivä oltais rogan kärkisijoilla. Tänä vuonna painettiin kyllä jaksamisen äärirajoilla kovaa, mutta pientä haparointia oli vähän siellä täällä. Maalissa sitten  hämmästeltiin tuloksia, että oltiinko muka oikeasti ykkösiä ja että koskahan muiden puuttuvat pisteet kirjautuu järjestelmään. Ei kirjautunut.

Kesänaloitusjuhlaa vietettiin tällä kertaa Kurussa ja ratamestari oli varoittanut mäkisestä maastosta ja hyttysistä. Tehtiin reittisuunnitelmaa mäkiä ajattelematta eli 120 km narua ja sitten vähän joustovaraa loppuun, jos tarvii oikaista maaliin tai jostain syystä halutaan vielä lisäpisteitä.

Suunnitteluvaiheessa nähtiin, että vasen alakulma ja oikea kylki oli pistesampoja, ja yritettiin naruttaa toivotut rastit reitille eri tavoilla. Lopulta ehdittiin jo tussata ensimmäinen reitti suunnittelukarttaan, kun veivattiin alkuosa vielä kertaalleen paremmaksi.

Alku lähti kuin tykinkuula, kerrankin löydettiin eka rasti suorilta! Kalle tykitti edessä ja me seurattiin Pänän kanssa perässä. Kaikki oli kartalla ja välillä juteltiin hankalista rastiväleistä matkan varrella. Tosin siinä vauhdissa mun ei tarvinut paljoa jutella! Keskityin omaan vahvuusalueeseen eli kännykän näpräämiseen ja leimailin rasteja, niin viisaammat sai lukea karttaa. 

Alkumatkasta totesin Kallelle, että menohaluja vois pudottaa sellasen 20 bpm tai muuten ollaan finaalissa jo kahden tunnin kohdalla. Vauhti putosi hieman ja totesin, että tänä yönä ollaan tiukilla. Järkevä alkuvauhti on aina vaikeeta, kun toi yks "Rovanperä" on jengissä mukana.

Rastit löytyi aika kivasti. Mittakaava 1 : 30 000 oli meille vaikea ja jouduttiin siristelemään useampaan otteeseen. Pieniä pummeja tuli useita, muttei yhtään isompaa. Katkoviivat oli joskus yhtä ryteikköä ja joskus niitä ei erottanut tiestä mitenkään. Oppimiskokemuksena ehkä sellainen, että tarkat paikat tulis huomioida ja lausua ääneen jo reittiä suunnitellessa tai ainakin piirtäessä. Eka pummi osui 7V kohdalla, kun posotettiin surutta risteyksestä ohi. Ei huomattu ajellessa moottorikelkkauraa lainkaan ja oletettiin, että rastin risteys oli vasta se moottorikelkkaura. No pienellä epäröinnillä päästiin takas ja huomattiin, että tarkkana saa olla.

Asvalttitien kohtaaminen 9H ympäristön pehmeiden metsäteiden jälkeen oli juhlaa. Viitoin samantien Kallen keulille, että nyt saa käyttää sitä ylimääräistä energiaa, jota meillä ei Pänän kanssa ollut. Ystävällisesti Kalle veti kaikki asvalttisiirtymät siitä eteenpäin ja peesasin renkaassa kiinni. Reidet alkoi huudella väsymystä siihen malliin, että luovutin leimaamishommat Pänälle. Sen verran ahtaalla olin tunnit 5-7, että olis ehkä kannattanut vaihtaa jo aiemmin.

Hienoja paikkoja löydettin taas useita. Lähtökohtaisesti vedenläheisyys oli aina plussaa ja teidenristeykset taas sellaista välihöttöä hienoista paikoista toisiin. 7G oli hieno koski ja 7T Haukkajoella oli myös hieno, tosin se mutainen lähestyminen ei niin hieno. Välillä sitä havahtuu yhtäkkiä, että tämähän onkin tuttu paikka ja kajakilla on tullut tuolla samassa paikassa käytyä jo aiemmin. Haukkajoki katosi kartalla helposti kaikkien ojien sekaan.




"Merkittävän männyn" (9L) jälkeen meitä tuli vastaan joukkue, joka jotenkin toivotteli tsemppiä pilke silmäkulmassa. Edessähän oli pistepolku 9M-7P ja ajateltiin, että taitaa olla tunkkausta edessä. Päinvastoin, polku oli hyvin ajettavissa, vaikka hieman kapea olikin. Ensin ajateltiin, että eipä ollu maastopyöräilijöitä nämä. Mutta pikkuhiljaa totuus alkoi paljastua, kun renkaat upposi uuteen sepeliin: ensin syke nousi ja vauhti hidastui, sitten syke laski ja vauhti hidastui lisää! 

Positiivisen pistepolkukokemuksen ja tuon sepelihelvetin kannustamana päätettiin lasketella 7O-7T pistepolkua pitkin ja tämä olikin niitä yön parhaita valintoja. Toinen lennosta tehty muokkaus reittisuunnitelmaan oli suunnitellun 3J+7J korvaaminen 5J+5Y. Edestakaiset pistot on itselle henkisesti todella raskaita ja mieluummin ajelen pidemmin rengasreittejä. 


Loppuun oli piirretty vielä pieni tikkari 9F-7K-7L-3N ennen maalintuloa 7S-5YÖ-9P. Olin popsinut edellisen tunnin nälässäni kaikkia taskuista löytyviä eväitä ja nyt lopun lähestyessä sain taas tehoja irti. Oikea pohje alkoi kyllä hieman nyppiä 2 tuntia ennen maalia, mutta ajotekniikkaa pystyi kääntämään enemmän reisille ja alamäissä pystyi ottamaan pikaisia venytyksiä. 7L osalta mietittiin moneen kertaan, että ehtiikö sinne asti vai ei... Päätettiin hylätä ja ottaa matkalta 3D korvauksena ja sitten maalin läheltä joku bonus, jos ennätetään.

9P leimattiin klo 5.45 ja ajateltiin, että 5C vois vielä saada ennen maalia. Vaikka myöhästymistä vois tulla minuutti pari sakkoa, niin plussalle vielä jäätäis. No missattiin siinä loppukirissä yksi pururadan risteys ja todettiin, että nyt kiirehditään vaan maalia kohti. Kiireessä oli vielä pientä erimielisyyttä, että mitä linjaa maaliin pitää mennä, mutta lopulta ennätettiin ajoissa maaliin 22 sekunnin turvin.

Aika monta fillarirogaa on tullut kierrettyä ja tämä oli selvästi raskain. Ajattelin sen johtuvan siitä, että ei ollut ihan lepoviikko pohjilla, mutta todellisuudessa taiskin olla varsin tehokkaasti ulosmitattu saatavissa olevat tehot ja aiemmin on ehkä pysytty varmemmin mukavuusalueella. Toisaalta useamman tunnin jälkeen on aina puhki, vaikka kuinka kruisailumoodissa ajelisi. 

Suoritus jätti vielä parantamisen varaa, mutta kokonaisuutena sekin todella onnistunut. Mutta mikä näissä tärkeintä, niin mukavaa yhdessätekemistä ja itsensä haastamista oli taas tarjolla hyvässä seurassa! Suurkiitokset jengikavereille Kalle & Jari! Ja kiitokset myös Haapikselle ja Kaajalle järkkäilyistä!