torstai 12. huhtikuuta 2018

Seitsemäntenä päivänä ei levätä - 7 summits Ylläs 2018

Relive '7summits Ylläs'


Kartta-animaatio reitistä: https://www.relive.cc/view/g19424049784

Viime vuonna jäin miettimään, voisiko mikään ylittää sitä mielihyvän tasoa, jota koin seitsemän huipun jälkeen. Ylityksestä en tiedä, mutta onneksi lähdin mukaan tänäkin vuonna. Mahtavaa oli jälleen!

Kyseessä on yhden päivän tunturiseikkailu, jossa yritetään huiputtaa Ylläksen alueen seitsemän tunturia mahdollisimman nopeasti. Varusteena meillä oli luistelusukset ja niihin kiinnitettävät nousukarvat, joista käytetään myös nimitystä skinit.

Tunturien järjestys oli viime vuonna selkeä, tänä vuonna lopulta päädyttiin samaan suunnitelmaan. Järjestyksen kääntäminen voisi helpottaa valmiiden jälkien löytämistä, jos Kuerin ja Kukaksen valloittaisi heti Ylläksen jälkeen. Toisaalta sitten kaksi viimeistä tunturia (Lainio, Kesänki) olisivat pehmenneet plussakelissä muutamia tunteja kauemmin. 

Lähtö 6.00

Nousu Ylläkselle sujui tasaista tahtia auringonnousun aikaan. Hiihdettiin alku latua ja jatkettiin skineillä heti laskettelurinnettä ylös. Lasku ilman skinejä säästi selvästi aikaa. 
Ylläs 6.47
Siirtymä Kesängille latu-uraa pitkin oli onnistunut valinta, vaikka Pirunkuru on hieno paikka sekin. Skinnaaminen alkoi puuduttaa myöhemmin päivän edetessä yhä enemmän, joten lisättiin latukilsoja ja säästettiin aikaa. 
Kesänki 7.55

Lainion nousuun ei ollut tarjolla edellä kulkevien joukkueiden latua niin varhain kuin olisi toivottu. Puurajassa saatiin kiinni ladun raivannut Aslakin joukkue. Siitä eteenpäin vedettiin hetken aikaa neljän joukkueen jonoa Lainiolle. 
Lainio 9.01

Laskettiin Kotamajan suuntaan ja nousuun sieltä Pyhälle siksakkia yhden meitä ennen hiihtäneen joukkueen (Outdoor Athletic) jälkeä. Takaa tulleet ohittivat meidän suoremmalla linjalla kurun reunustaa. Tää saattaa olla syy tulla uudestaan vielä ensi vuonna... 
Pyhä 10.05





Kukas oli teoriassa helppo, kun latua pääsee huipulle asti. Käytännössä päivän kuorma alkoi jo painaa. Laskettiin Kuerin juureen pienellä lisälenkillä järvellä.
Kukas 14.14

Kuerilla päätettiin kävellä ylös, kun skinnaaminen oli jo alkanut tympiä. Alas tultiin osan matkaa monoilla ja loppuosa suksilla. Tässä kohtaa oivallettiin, että kapealla uralla voi ”yksipuolisesti auraamalla” kontrolloida vauhtia aika hyvin. Ens kerralla tätä sovelletaan myös Aakenuksella!
Kuer 15.30


Kellokkaan nousu meni ehkä yllättävänkin nopeasti, ja juhlat koitti maalissa. Hetken juhlimisen jälkeen muistettiin leimata itsemme maaliin! Aikaa kului 10,5 tuntia eli puoli tuntia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Tämä oli hieno suoritus, vaikka oma haamuraja 10 tunnista jäi yhä odottamaan tulevia kertoja.
Maali 16.28


Näin kahden vuoden kokemuksella olen yllättynyt, jos sarja ei jatkuisi ensi vuonna...




#7summitsylläs #hiihto #ufoskiteam

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Influenssakevät

Tuli sitten influenssa. Nyt ymmärrän, miksi porukka ottaa jotain "turhia" rokotteita. Itsehän olin sitä mieltä ettei äääh, ei muhun tollaset taudit iske. Jep. Joko voi ilmoittautua ensi syksyn jonoon? Joko???

No, aika lailla sanomattakin selvää, että urheilun ja polven kuntoutuksen kannalta edellinen kuukausi meni niinsanotusti vihkoon. Taudin kourissa eka viikko kului kuolemaa pelätessä, toisen viikon yritin saada ääntäni takaisin, kolmannella kävin kävelyllä ja varovasti salilla. Eka hiihtolenkki pääsiäisauringossa neljännen viikon lopulla ja sykkeet edelleen katossa. Joten tässä postauksessa ei kauheasti tavoitteiden ylityksellä pröystäillä, pikemminkin nöyränä mietitään, miten ihmeessä tästä kohti kesää.

Pääsiäisladulla, vielä sai nauttia

Hiihtoloma Lapissa ehdittiin juuri viettää alta pois, ennenkuin tauti iski. Kelit suosivat meitä taas. Tunturia valloitettiin liukulumikengillä eli "hokeilla" ja uskalsin jopa lasketella niitä alas (tää on hei multa ja polvelta uroteko, ylösmeno on helppoo, alastulo ei!). Lasten kanssa valloitettiin kävellen Kuertunturi ja hiihdettiin pari lyhyttä perhelenkkiä. Ihanaa kun niiden kanssa voi jo tuollaista tehdä! Oma hiihtokin sujui, ja jopa luistellen tuli onnistumisia "lentokelissä"'

Tuosta on makea lähteä Kesänkiä alas

Poikaset Kuerin huipulla ❤

Äkäskeron satumetsä

Nyt kun tauti on pikkuhiljaa selätetty, pitää taas tsempata salitreenin kanssa, että saisi jalkojen voimatasoja ihan oikeastikin kohta samalle tasolle. Ja jos kesällä meinaa tehdä sitä sun tätä, niin jonkinlainen kestävyyskuntokin kai olisi kiva? Huhuu, missähän sellainen on ja miten sen löytää?

Houkuteltiin Tahkollekin pyöräilemään, kuulemma ihan pikku kiva helppo 60 kilsaa olisi hyvässä seurassa tarjolla. Saisi pysähtyä valokuvaamaan ja syömään eväitä. Onkohan siellä jotain maksimiaikaa, ennenkuin reitiltä kerätään opasteet pois?

Tommi on kesällä menossa Jukolaan. Luin jostain, että suunnistus on uusi golf, eli keski-ikäisten keskiluokan akateemisten juttu. Ilmoittauduin siis samantien Pyrinnön suunnistuskouluun kevääksi. Olen niin trendikäs!

Ultimaten turnausviikonloputkin näyttäis olevan kalenterissa vielä vapaina. Kysynpähän vaan, että miten tämä on mahdollista? Kun viimeiset viisitoista kesää on sumplittu ja säädetty reissujen kanssa, ettei mene päälle. Ja nyt kun en ole vilkaissutkaan kalenteriin, niin ei mee ees vahingossa mitään päällekkäin. Hmm.

Varsinainen heppakesä on muuten tulossa! Leirejä kalenterissa on jo kolme. Ensin toukokuussa perinteinen kaveriporukan viikonloppuleiri Ruovedellä, sitten Kavioliittoleireilyä ja mielenrauhaa Keiteleellä heinäkuussa ja vielä päätteeksi sennuleiri Ruovedellä. Ihhahhaa 😊.

Joku kesä olisi makeeta kiertää myös Karhunkierros. En tiedä mahtuuko se nyt tähän kesälle enää, en ole laskenut päiviä. Aika kaukanakin on. Kattellaan.

Ens viikolla sitten sinne fyssarille, siirsin taudin takia sitä pariin otteeseen. Ortopedin tsekki oli viime viikolla. Jalka on kuulemma tosi hyvä, heippa ja soittele jos jotain vielä tulee. Näin tehdään!

Aurinkoa kevääseen kaikille ☀