Pitkään ajattelin, että kunnon ja teknisen osaamisen yhdistelmä on itseltäni ulottumattomissa. Olisko sitten ikäkriisit tai kestävyystreeni, mutta nyt aika tuntui kypsältä lähteä mukaan Keb Classiciin. Kyseessä on Kebnekaisella vuosittain järjestettävä vuorihiihtotapahtuma, jossa liikutaan suksin ja jääraudoin pitkiä päiviä ajoittain varsin haastavissakin paikoissa.
Päätöksentekoa joudutti myös kevätriitti Ylläs 7summitsin puuttuminen kalenterista tänä vuonna. Vaihdettiin viestejä UFO Ski Teamin kesken ja Saskin kanssa päätettiin laittaa ilmoittautuminen sisään. Ennen varsinaista reissua oli melkoinen määrä viestittelyä liittyen majoituksiin, ruokailuihin, kelkkakyyteihin, vakuutuksiin ja sitten tietenkin varusteiden haaliminen, kun pakollisiin varusteisiin kuului jääraudat, jäähakku, köysi...
Treeniohjelmaan vakiintui vuoden alusta asti viikottainen skinnaussessio Mustavuoressa. Käytiin Pekan kanssa torstaisin tamppaamassa mäkeä ylös ja nousukunto alkoi kasvaa reissun lähetessä. Pekka oli tulossa kisaan kanssa, ja joukkuekavereiden peruessa päätyi sitten mukaan meidän joukkueen vahvistukseksi: saatiin reissuun paljon osaamista ja kuntoa, kun Pekalla on entuudestaan runsaasti kokemusta vuorilla liikkumisesta.
Reissua pohjusti 7 keroa kavereiden kesken -skinnaustapahtuma Pallaksella ja neljän päivän Lumiturvallisuus 2 -kurssi Pohjois-Norjassa. Näissä tuli turvallisuuskoulutuksen lisäksi opeteltua myös umpisessa laskemista hetkittäin jyrkissäkin olosuhteissa.
Viikon kirkkaiden kelien jälkeen saavuttiin Kebnekaise Fjellstationille lumisateessa. Illan tiedotustilaisuudessa kuultiin, että huonojen ennusteiden seurauksena eka kisapäivä kerätään nousumetrejä lähirinteissä kiertämällä kaksi kierrosta huonossa näkyvyydessä. Voimat oli koetuksella, mutta mieli ei saanut kummoistakaan ravintoa.
DAY 1:
aika: 4:57
nousu: 2 242 m
pituus: 22,64 km
Toisessa infossa saatiin onneksi parempia ennusteita, että toinen kisapäivä voisi sisältää alueen parhaita maisemia ja elämyksiä. Aamulla sitten herättiin lumipyryyn ja aamupalalla kuultiin, että lähtöä lykätään. Kämpillä käkkiminen oli turhauttavaa, mutta lähtöaika lähestyi ja laitettiin varusteet kasaan. Aiemmat infot oli englanniksi, mutta nyt lähtöpaikalla huudeltiin jotain ohjeita ruotsiksi ja sitten kaikki vaan lähti liikkeelle! Kyseltiin ekan nousun aikana kisatovereilta suunnitelmat, että mitähän kaikkea meillä onkaan odotettavissa!
Ja seikkailua oli tarjolla toden teolla! Ensin ensimmäisenä päivänä harjoitellut tiukat nousut ja sitten pitkän siirtymän päätteeksi ekaa kertaa jääraudat jalkaan! Järjestäjät olivat kiinnittäneet yhteen kuluaariin köydet ja niiden avulla edettiin ferrata-tyyliin klippailemalla todella jyrkkää rinnettä ylös: jäähakku toisessa kädessä, köysi toisessa. Hetkittäin kypärään alkoi ropista lumipaakkuja, kun nopeammat joukkueet tulivat Kebnen huiputukselta jo samaa reittiä takaisin. Huippuharjanne oli liian turvaton, joten käytiin ainoastaan etelähuipulla, joka talvisin on Ruotsin korkein paikka.
Huipun lähestyessä oli jäistä ja röykkyistä, näkyvyys myös rajallinen. Keskityttiin huolella, ettei karata reitiltä vääriin suuntiin ja palattiin turvassa takas ferratan yläpäähän. Laskeutumisen jälkeen näpit oli jäässä köyden puristamisesta ja edessä puolestaan oli pitkiä, jyrkkiä ja haastavia laskuja!
Hetken aikaa emmittiin, että tavoitellaanko reittiä kokonaisuudessaan vai oikaistaanko kohti kotia. Äänin 2-1 päätettiin jatkaa all-in. Edessä oli vielä toinen massiivinen nousu siksakkia Tuolpagornin huipulle, sieltä köysilaskeutuminen bowlin seinämälle ja sitten pitkää, jyrkkää laskua kohti laaksoa. Seuraavat tunnit oli ehkä elämän jännittävimmät.
Köysilaskeutuminen johti vajaan metrin levyiselle tasanteelle, jossa piti laittaa sukset jalkaan. Pieni hutilointi ja varusteet olisivat sadan metrin päässä rinteessä. Vaihtoehtoja ei ollut, joten ei muuta kuin laskua kohti. Alkuosa meni kantilla jännittäen ja hetkittäin rinteestä kädellä tukea ottaen, mutta jyrkkyyden hellittäessä pääsi jo laskemisen makuun! Bowlin pohjalta matka jatkui kapeaan, jyrkkään kuluaariin, jossa pudotettiin taas korkeusmetrejä kantteja raapien ennen tilanteen helpottumista.
Onneksi laskemiseen oli kasvanut jo osaamista ja rutiinia, ja sai nauttia puuterilaskuista uskomattomissa maisemissa. Kotimatkalla oli vielä yksi rasti, koska järjestäjät vissiin halusivat kerätä nousumetrejä. Tämä nousu oli kiivetty jo ekana päivänä kahdesti ja tokana päivänäkin kertaalleen. Rastivahdit laskivat kuitenkin meitä vastaan ja tarkoitus oli, että loput jengit oikaisevat rastin ohi suoraan maaliin. Me kiivettiin rastin tienoolle kuitenkin, niin saatiin yksi uusi kuru laskettavaksi ja tässä kohtaa tiedettiin kyllä, että homma on täysin hallinnassa jo.
Noin seitsemän tuntia meni kakkospäivään, kun UFO Ski Team puski maalikaaren alle väsyneenä ja onnellisena!
DAY 2:
aika: 6:51
nousu: 2 270 m
pituus: 19,94 km
---
KebClassic on ehdottomasti kokemisen arvoinen seikkailu ja suunnitelmana on palata sinne uudestaan! Oma osaamistaso oli riittävä, ja nyt näillä kokemuksilla on paljon valmiimpi kohtaamaan mahdolliset seuraavien vuosien haasteet.
Iso kiitos parhaalle jengille eli Saskille ja Pekalle!
