torstai 5. lokakuuta 2017

ACL-kuntoutusta, viikot 4-6

Aika rientää hurjaa vauhtia. Leikkauksesta on jo yli kuukausi!

Jossain vaiheessa kolmisen viikkoa leikkauksesta otin ohjelmaan joka toiselle päivälle yläkropalle kahvakuula/käsipainotreeniä ja corehommia. Pikkuisen meinasi mennä paikat jumiin tässä kun mitään kummempaa aktiviteettia ei tullut harjoitettua. Niiden lisäksi tietty joka päivä perus polvenojentelut ja taivuttelut muutamia kertoja. Salillakin kerran käväisin, kun lapset olivat uimassa.

Töissä tulee muuten käytettyä enemmän hameita, ettei tarvi vieläkin turvoksissa olevaa jalkaa tunkea kolmea kokoa liian pieneen farkun punttiin. Hame ja tennarit on ihan jees yhdistelmä. Ihan alkuviikkoina kotona naureskelin, että onpa helppoo kun ei tarvi pestä pyykkiä kun päivät menee samoissa verkkareissa ja t-paidassa - ilmeisesti mä olen meidän perheessä se, joka sinne koriin eniten vaatetta kantaa. Kävin myös vihdoin kampaajalla, ja pystyin hienosti istumaan sen pari tuntia paikallaan. Kaikki saavutukset lasketaan.

Syysväriä

Viidennen viikon alussa kävin myös Pohjola Sairaalan fyssari Laurilla, joka on muidenkin ufonaisten polvet onnistuneesti kuntouttanut. Maksoin itse (ellei vakuutusyhtiö vielä yllätä), ja mielelläni joka pennin. No euron. Paljon euroja. Sain kasan uusia liikkeitä ja kannustusta tehdä juttuja, kuten kävellä portaita ja koittaa kuntopyörää. Oikein hyvä.

Yksi haastavin asia tässä kuntoutushommassa on tietää milloin tekee liikaa ja milloin liian vähän, ja jos kaiken tekee yksin, on vaikea tietää koska voi vaatia itseltään lisää. Milloin kipu on ok, ja milloin ei. Mielestäni itse aika hyvin tiedän, kuinka paljon voin itseltäni ja jalalta vaatia, ja koska raja ylittyy. Ja fyssarit sitten tavallaan vahvistaa sen, mitä voi tehdä seuraavaksi ja mitä ei vielä kannata eikä tarvikaan kokeilla. Yksi, mitä tässä vaiheessa ehdotettiin, on kuntopyörä. Siispä olohuone sai uuden koristeen, kiitos lainasta Arska ja Timo.

Kiipeilyteline. Nalle on kyllä sukeltanut pahaan rakoon.

Kuudennen viikon alussa metsäilin lasten kanssa jo pariin otteeseen muutaman kilsan metsälenkkejä. Vauhti ei ollut moinen, mutta ihan tosissaan sai keskittyä muutamissa kivikoissa ja mutaisissa alamäissä. Reitit piti tietenkin valita vaikeimman kautta. Elämä on täynnä jännitystä 😂.

pikkukävelyllä

5 viikkoa 4 päivää. Vielä turvottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti