Viikko toisessa todellisuudessa!

Keväällä meinasi käydä hassusti, kun unohdin ilmoittautua kesän kohokohtaan eli Ruoveden sennuleirille heppailemaan. Sitten sain kuulla, että se on täynnä. Täynnä? Siis mitähäh? Järkytyksestä toivuttuani huomasin Katjan kavioliitto-blogissa mainoksen "entisten ponityttöjen" leiristä Wanhan koulun tallilla. Ketään en sieltä tunne, mutta mitäs se haittaa. Ilmo sisään ja eiku kesää odottamaan!

Leirin lähestyessä tajusin, että Keitele on, no, hmm, hieman kaukana. Että maanantai-aamuksi yhdeksäksi sinne heti Yyterin biitsiturnausviikonlopun jälkeen? Not happening. Onneksi sain luvan saapua vasta klo 11 ja lisäksi lainaan Tommin porukoiden kesäbemarin. Sovimme myös, että perhe tulee kyläilemään samoille suunnille keskellä viikkoa, ettei ihan ikävä pääse yllättämään.

Hullua porukkaa sieltä löytyi! Kuva: Aila Roivainen

Puolimatkassa kohti päämäärää bensa loppui ja luulin jättäneeni lompakon kotiin, kun sitä ei käsilaukusta löytynyt. Hetken panikoinnin jälkeen se löytyi kassista, jossa sen ei pitänyt olla. Olin myös edellisiltana yrittänyt laittaa tonnikalaleivän eteiseen valmiiksi aamua varten. Huah.

Heti alkuun leirillä oli vuorossa kouluvalmennusta, jota tuli pitämään Mari-Tiina Jääskeläinen, "Maru". Työkoneiden arvonta ei sujunut ihan omaan makuuni, kun molemmille tunneille oli nimetty suokit alle (no ei, en oikeen ole fani, vaikka näissäkin on poikkeuksia kuten mm. Riamu 😁). Ihan mukaviahan nuo maanantairatsut olivat, mutta ehkä hieman kesäterässä. Ja kun edellisen vuoden olen ratsastellut Allilla, niin tietenkin ekan tunnin hepan nimi oli Alli. Ja tokan tunnin Elli. Niin suloista.

Illaksi päästiin rantasaunalle uimaan ja savusaunomaan, ja yöksi päädyin pikkutallin ylisille. Korvatulpat korvissa uni tuli hyvin, aamulla herätys tosin kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan. Ja joka aamu klo 8 joogaamaan! Meitä leiriläisiä viihdyttämään ja palvelemaan olikin valjastettu suurinpiirtein koko kylä. Joogaopen lisäksi Turve-Satu hoiti jalat ja Yrtti-Jyrki teki kylvyt ja juomat. Ja sen veli lämmitti saunat. Ja tietenkin koko ajan oli tarjolla käsittämättömän hyvää ruokaa. Ai ihanuutta.

Yrttipalju ja juoma tekeytymässä. Kuva: Anna-Leena Pellikka

Tiistaina paikalle saapui estevalmentaja Kuopiosta, Tuomas "tsemppi" Jauhiainen. Hevosarvonnassa parempi säkä - sain tallilla kesälainassa olevan Filun, jolla hyppykapasiteettia riitti. Aamutunnilla treenattiin puomin avulla lähestymistä okserille ja iltapäivästä erilaisia kaarevia teitä ja käännöksiä. Olin jostain syystä päätynyt "sporttihevosten" ja yli metrin luokkia kisaavan nuoriso-osaston kanssa samaan ryhmään 😱! Valmentaja oli kuitenkin äkkiä tilanteen tasalla ja hienosti keksi meille kaikille omaan tasoon sopivia tehtäviä. Siis mun mielestä ihan aivan liian kauhean isoja esteitä. Filu kuitenkin liiteli kaikista hienosti yli, välillä vähän kaukaa ja iiiisosti ja innostuen, mutta suurella sydämmellä. Pysyin kyydissä ja olin kuulemma kuin hangon keksi joka esteen jälkeen. Näillä fiiliksillähän elää taas vuoden eteenpäin!

Ihana Filu

Tiistai-iltana pojat ja Tommi tulivat visiitille, mutta vesisade ei oikein innostanut pihaleikkeihin, joten hipsimme pikku perhepetiin Lossisaareen yöksi. Muut leiriläiset nauttivat sillä välin Yrtti-Jyrkin loihtimasta kylvystä rantasaunan paljussa.

Keskiviikkona ensin aamutunti koulua Ampalla, ja iltapäivästä Katjan working equitation -tunti, jossa avasimme portteja, peruutimme, pujottelimme, seivästimme jalustinta ym. Humputtelin hyväntuulisesti ilman satulaa Ellillä. Osa porukasta kävi uittamassa heppoja. Jutuista ja ilmeistä päätellen oli ollut hieno kokemus.

Yrttikylpy jaloille

Torstaina Tuomas tuli taas tsemppaamaan. Aamun tunnilla sain hypellä ihanalla Herttualla jumppasarjaa, jossa viimeinen okseri nostettiin lopulta sinne 110cm korkeuteen. Silmät kii ja sinneppäi, huu! Hyvä heppa, hyvä mä!

Iltapäivällä tehtiin vielä rataharjoitus, johon sain taas Filuhevosen (tai Tuomaksen sanoin "villihevosen"). Rata lähti hyvin käyntiin, mutta yksi tiukka kaarros vei meidät hieman lähelle estettä ja kuulemma hienosti joustivat nuo joustopuomit, kun heppa pysähtyi mutta minä en! Takas selkään ja uudestaan, ja siitä kivasti maaliin asti. Hyvä fiilis jäi, vaikka alas tulinkin. Erikoiskehut vielä valmentajalle, oli super kannustava ja ihana. Oli kyllä hienoa päästä pitkästä aikaa hyppimään ja vielä normaalia isompia esteitä. Kiitos kaunis tästä mahdollisuudesta.

Torstaina illasta meille oli järkätty leirin viimeisen illan kunniaksi vielä ihana grilli-ilta vaaleanpunaisine kattauksineen, skumppineen ja vaahtokarkkeineen! Ja tietenkin nautimme sen monta päivää haudutetun kaikenparantavan super-yrttijuoman. Siitä vielä festaribussilla kohti Jokinotkon karjatilaa, johon kylä oli kokoontunut kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan kesäillan tunnelmasta.

Oo mitä skumppaa!

Jokinotkolla illan hämärtyessä

Viimeisen leiripäivän kunniaksi valitsin issikkaretken, jossa talsimme pari tuntia pitkin ihanaa suomalaista maalaismaisemaa - metsää, rantaa, peltoa, kukkaniittyä. Sää oli upea ja heppa tasainen. Heppailu kuitenkin vielä jatkui, kun iltapäivällä leirikisassa ratkottiin porukan paremmuus working equitation -tehtävillä. Hupsuttelin Prinssillä ilman satulaa. Kisassa meidän kohtaloksi koitui L-peruutus ja ruusukkeet jäivät saamatta, muut tehtävät mentiin hienosti ja vauhdilla. Hauskaa oli!

Prinssillä pujotteluun keskittyen. Kuva: Aila Roivainen

Eipä siinä viikon aikana paljoa ehtinyt maailmaa murehtia eikä työasioita pohtia. Uusia tuttuja, ihania ihmis- ja hevosystäviä tuli taas liuta. Voi että, kun ihmiselle tekee tälläinen niin hyvää! Menkää, osallistukaa, kokeilkaa, rohkeasti. Suosittelen :-).