No, kävin sitten ortopedillä ja magneetissa. Tullessani kuulemaan tuomiota oletin, että tässä on varmaan joku kierukkavamma tälläkin puolella. Ja että toivottavasti sitä ehtisi hoitamaan niin, että olisin kunnossa nopsaan. Kesällä kun oli tarkoitus lähteä rantaultimaten mm-kisoihin mixed masters -sarjaan ja olin tätä projektia odottanut innolla. Lennot ja muut kaikki tietty jo buukattuna.
Ortopedin aloittaessa "tässä kuvassa olikin aika iso yllätys...kato kun tässä kohtaa on normaalisti eturistiside..." tajusin heti että ei *ttu, ei. Ei oo todellista. Älä sano.
Meillähän on Tampereella Ufon naisilla tyyliin puolet jengistä käynyt saman läpi joten tiesin tästä ihan liikaa. Otimme jengillä fyssarin treeneihinkin käymään läpi meidän alkulämppiä ym. selvittääksemme miksi näitä perhanan eturistisiteitä paukkuu juuri meidän jengissä enemmän kuin muilla. Ja siinä mä olin Terveystalon aulassa, laittaen joukkueen whatsappia laulamaan, että arvatkaas mikä mulla on rikki... uskomatonta.
Ortopedin mukaan kyseessä oli vanha vamma eli n. 1-2 vuotta sitten. Mitään yksittäistä vammaa en todellakaan muista eikä polvi ollut turpoillut jne. Kerrassaan mysteeri. Olin siis hienosti pelannut ainakin vuoden ilman tuota ristisidettä ilman mitään tukia. Ilmankos se oli vähän hankalaa...
Leikkaus oli 50/50, koska polvella pystyi hyvinkin elämään ja urheilemaankin, mutta ei kuitenkaan ihan niin kovaa/kaikkea, mitä halusin. Mä en halua selviytyä, vaan seikkailla!
Polvi oli kuitenkin sen verran kipeä, että jättäydyin mm-biitsikisoista ulos turistiksi, samoin kesän sarja jäi väliin 🙁. Yyterissä pääsin sentään tekemään debyytin HUH:issa, vallan hauskaa oli eikä jalka juurikaan kipuillut. Hiekka on ihanaa!
Leikkaus tehtiin vihdoin pe 25.8. ja meni erittäin hyvin. Takareidestä siirrettiin jännettä ja ulkokierukasta poistettiin samalla revennyt osa. Kun olin puudutettuna, ortopedi vielä testasi jalkaa ja totesi, että on se todella löysä ja että oli oikea päätös leikata. Fyssari oli samaa mieltä. Kotiin pääsin samana iltapäivänä eikä tästä julkisen terveydenhuollon Hatanpään leiko24:sta jäänyt muuta kuin positiivista sanottavaa. Läppä lensi ja huumori oli mulle sopivan roisia 😀. Ihania ihmisiä. Ortopedi toivotti tervetulleeksi tekonivelleikkaukseen sitten joskus ja totesi, että tässäkin sun elämä on pilalla seuraavat puoli vuotta vähintään 😂.
 |
| Kahvia!!! Ja ruokaa, mutta ennenkaikkea kahvia. |
Muutamaksi ekaksi päiväksi oli tarjolla hyvät tropit, joten asetuin sohvalle palveltavaksi. Jumppailin ja pidin jalkaa todella paljon koholla jääpussin kanssa, jotta turvotus vähän vähenisi. Sunnuntaina oli nätti ilma, joten käppäilin kepeillä vähän ulkona ja jumppasin käsiä kahvakuulan kanssa nurtsilla kiipeilypatjan päällä. Pääsin myös suihkuun 😀.
 |
| Jalka pari päivää leikkauksesta |
Perhe oli kotona ja piti seuraa, ja siinä menikin koko viikonloppu ja vielä maanantai kaupan päälle (pojat ja Tommi tekevät "hommia" nelipäiväistä viikkoa). Aika meni nopsaan ja kipuja oli vähän, maanantaina otin enää vain buranaa ja panacodin vain yöksi ja jätin sairaalasta saamani lisälääkket käyttämättä.
Tiistaina koitti "arki" eli pääsin harjoittelemaan itsenäistä elelyä kotosalla. Kirjoittelin vähän blogia, luin kirjaa ja jatkoin lepo-jumppa-kylmäkoho-linjaa. Yöt ovat menneet hyvin, mutta kyllähän nuo lääkkeet ja muut väsyttävät sen verran, että minkään järkevän homman tekeminen on miltei mahdotonta. Lisäksi takareiden kipu ja mustelmat sekä leikatun jalan jäykkyys/taipumattomuus estävät istumisen melkein kokonaan, eli en osannut kuvitella läppärin yhdistämistä tähän hommaan ihan vielä.
Keskiviikosta eteenpäin sää oli sateinen, joten haaveilemani ulkoilut jäivät aika vähäisiksi. Pari kertaa päivässä postilaatikolle ja takaisin. Onneksi pari ystävää kävi myös ilahduttamassa rampaa.
 |
| Alkaa mustelmat tummua |
Torstaina ja perjantaina oli pakko tehdä jotain pakollisia työhommiakin, mm. asiakasprojektin seurantaa sen ollessa juuri kriittisessä vaiheessa. Miten tämäkin sattui osumaan just sille viikolle, kun puolentoista vuoden it-projekti on juuri käyttöönottovaiheessa! Argh! Pikku stressi vaan. Istuminen onnistui edelleen huonosti, mutta pieniä hetkiä pystyin satulatuolilla olemaan.
Lauantaina kepittelin jo lasten leikkarillekin pari kertaa, eikä jalkaa tarvi enää niin paljoa lepuuttaa ja pitää koholla/kylmältä. Turvonnut se on edelleen, eikä todellakaan taivu kuin ehkä just sen 90astetta, mutta menee mielestäni ihan suoraksi jo. Buranaa enää yöksi, panacodit jätin.
Ens viikolla takaisin töihin, etänä toki ja silleen oman fiiliksen mukaan, lepo ja jumpat muistaen. Kepeillä ajattelin köpötellä vähän taas pidempää matkaa ja josko sitä vaikka ihan poistuis kotoa esimerkiksi kauppaan tai silleen, niinku ihan vaikka ihmisten ilmoille 😀.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti