Valtakunnassa kaikki hyvin

Juttu jatkuu edelleen polven kuulumisilla, koska mies on ollut laiska, eikä ole jaksanut blogitella syksyn reissuistaan juuri ollenkaan. Ja mä nyt en vielä ole uskaltautunut tekemään juurikaan mitään seikkailuksi laskettavaa. Kolme kuukautta polvileikkauksesta, ja homma etenee.

Olen:

- ottanut ekat askeleet juoksumatolla (minuutti juoksua, minuutti/kaksi kävelyä, ekalla yrityksellä jaksoin ja kykenin vartin). Polarin mukaan se oli kohtuullisen rankkaa treeniä.
- tahkonut salilla kolmesti viikossa erilaisia askelkyykkyjä, jalkaprässiä ja muuta mukavaa
- pyöräillyt sähköpyörällä kaksi kertaa kaupungille
- kävellyt lasten kanssa lähilammen ympäri ja tasapainotellut ojien yli puita pitkin
- miettinyt, pitäisikö etu/takareisilaitteessa nauraa vai itkeä
- möyrinyt pikkujouluista lähtiessäni hameessa ja sukkiksissa matalan aidan alta, koska taksi jo odotti!

silmiin sattuu jäähileet, miten muistais lasit?

Tuostahan mahtuu hieno ladykin mainiosti!

Ja pitäähän ihmisellä tavoitteita olla, joten seuraavan kuukauden aikana on syytä:

- ratsastaa (eka tunti huomenna, ihan jänskättää jo)
- sähköpyöräillä kerran viikossa töihin ja takas (tää meni heti tällä viikolla *tuiks koska sää ja elämä)
- hiihtää Lapissa pertsaa minkä jaksaa ja kovalta pakkaselta kykenee (jos on tosi tosi tosi paljon pakkasta, niin saatan myös juoda punaviiniä sohvan nurkassa).
- jatkaa kolme kertaa viikossa salilla käyntiä (paitsi silloin kun oon siellä Lapissa)
- saada nostettua siinä etu- ja takareisilaitteessa alimmalla painolla yhdellä jalalla täydet sarjat (eip, ei muuten onnistu vielä)
- pystyä juoksemaan (se koko vartti)
- olla liukastumatta.

Hyviä joulunodotuksia kaikille, tämä on ihanaa aikaa!