Hei, täältä mä tuun, aina valmis seikkailuun!: Seitsemäntenä päivänä ei levätä

Relive '7summits Ylläs'

Kartta-animaatio reitistä: https://www.relive.cc/view/g19424049784

Viime vuonna jäin miettimään, voisiko mikään ylittää sitä mielihyvän tasoa, jota koin seitsemän huipun jälkeen. Ylityksestä en tiedä, mutta onneksi lähdin mukaan tänäkin vuonna. Mahtavaa oli jälleen!

Kyseessä on yhden päivän tunturiseikkailu, jossa yritetään huiputtaa Ylläksen alueen seitsemän tunturia mahdollisimman nopeasti. Varusteena meillä oli luistelusukset ja niihin kiinnitettävät nousukarvat, joista käytetään myös nimitystä skinit.

Tunturien järjestys oli viime vuonna selkeä, tänä vuonna lopulta päädyttiin samaan suunnitelmaan. Järjestyksen kääntäminen voisi helpottaa valmiiden jälkien löytämistä, jos Kuerin ja Kukaksen valloittaisi heti Ylläksen jälkeen. Toisaalta sitten kaksi viimeistä tunturia (Lainio, Kesänki) olisivat pehmenneet plussakelissä muutamia tunteja kauemmin.

Lähtö 6.00

Nousu Ylläkselle sujui tasaista tahtia auringonnousun aikaan. Hiihdettiin alku latua ja jatkettiin skineillä heti laskettelurinnettä ylös. Lasku ilman skinejä säästi selvästi aikaa.

Ylläs 6.47

Siirtymä Kesängille latu-uraa pitkin oli onnistunut valinta, vaikka Pirunkuru on hieno paikka sekin. Skinnaaminen alkoi puuduttaa myöhemmin päivän edetessä yhä enemmän, joten lisättiin latukilsoja ja säästettiin aikaa.

Kesänki 7.55

Lainion nousuun ei ollut tarjolla edellä kulkevien joukkueiden latua niin varhain kuin olisi toivottu. Puurajassa saatiin kiinni ladun raivannut Aslakin joukkue. Siitä eteenpäin vedettiin hetken aikaa neljän joukkueen jonoa Lainiolle.

Lainio 9.01

Laskettiin Kotamajan suuntaan ja nousuun sieltä Pyhälle siksakkia yhden meitä ennen hiihtäneen joukkueen (Outdoor Athletic) jälkeä. Takaa tulleet ohittivat meidän suoremmalla linjalla kurun reunustaa. Tää saattaa olla syy tulla uudestaan vielä ensi vuonna...

Pyhä 10.05

Aakenuksen moottorikelkkauraa lykittiin hetki tasuria, mutta järki voitti ja vaihdettiin skineihin. Huippu oli kaukana, mutta tällä kertaa vältyttiin feikkihuipuilta seuraamalla länsipuolen rinteessä etenevää uraa. Laskun puolivälissä luovuttiin skineistä ja jatkettiin samalla vauhdilla Kotamajan munkeille.
Aakenus 12.08

Kukas oli teoriassa helppo, kun latua pääsee huipulle asti. Käytännössä päivän kuorma alkoi jo painaa. Laskettiin Kuerin juureen pienellä lisälenkillä järvellä.
Kukas 14.14

Kuerilla päätettiin kävellä ylös, kun skinnaaminen oli jo alkanut tympiä. Alas tultiin osan matkaa monoilla ja loppuosa suksilla. Tässä kohtaa oivallettiin, että kapealla uralla voi ”yksipuolisesti auraamalla” kontrolloida vauhtia aika hyvin. Ens kerralla tätä sovelletaan myös Aakenuksella!
Kuer 15.30

Kellokkaan nousu meni ehkä yllättävänkin nopeasti, ja juhlat koitti maalissa. Hetken juhlimisen jälkeen muistettiin leimata itsemme maaliin! Aikaa kului 10,5 tuntia eli puoli tuntia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Tämä oli hieno suoritus, vaikka oma haamuraja 10 tunnista jäi yhä odottamaan tulevia kertoja.
Maali 16.28