Jukolan taika

Maaliskuu 2011UFOn Legendat voittaa ultimaten suomenmestaruuden. Kymmenen vuoden yhteinen taival oli päättyä jo aiemmin, mutta päätettiin lähteä sarjaan vielä kerran. Menestystä oli haettu jotakuinkin samalla kokoonpanolla useita vuosia kovalla työllä ja treenillä - tuloksena useita hopeasijoja. Tällä kertaa painopiste oli mukavissa peliviikonlopuissa mukavien pelikaverien seurassa, ja yhtäkkiä vastustaja toisen jälkeen kaatuikin. Vasta finaalin puoliajalla oma joukkuekin alkoi miettiä, voisiko tämä finaali päättyä tamperelaisjuhliin...
 ...

Heinäkuu 2017: Idea ilmoille
Järkkäillään porukalla golfkierros illanviettoineen ja joskus ilmoille heitetty ajatus Jukolasta pyörii illan keskusteluissa.

Tammikuu 2018: Ilmoittautuminen
Jukolan ilmoittautumisdedis lähestyy. WhatsApp käy kuumana - kuka on mukana ja kuka ei. Kiinnostusta on riittävästi, UFOn Legendat ilmoittautuu mukaan Jukolan viestiin. Suunnistustaidoista ei ole vielä juurikaan huolia, onhan sitä aikaa.

Toukokuu 2018: Lajiin tutustuminen
Iltarasteilla käy aina joku kokoonpano. Pikkuhiljaa yksi toisensa jälkeen oivaltaa, että suunnistus ei olekaan mikään läpihuutojuttu. Hetkittäin turhautuminen tuntuu ottavan vallan ja riemu suuresta urheilujuhlasta näyttäytyy uhkakuvina totaalisesta epäonnistumisesta. Rasti voi olla aivan piilossa ja muutamassa hetkessä voi hukata itsensä kartalta. Timo käy suunnistuskoulua ja jakaa oppejaan muille. Pänä kyselee Terhiltä kaikenlaista ja välittää tiivistetyt oivallukset muille.

Oma tehtäväni on suodattaa järjestäjän informaatiotulvaa yksinkertaisiin teeseihin muulle joukkueelle. 

Kesäkuu 2018: Valmistautuminen, juoksujärjestys
Juoksujärjestys lukitaan. Etukäteen päätellään, että lyhyempi osuus on helpompi kuin pitkä ja valoisa helpompi kuin pimeä. Osuuksien pituusarviot on nähtävissä etukäteen ja valoisuutta arvioidaan tuplaamalla järjestäjän ilmoittamia tavoiteaikoja.

Timo ottaa osaavimpana ankkuriosuuden 15 km. Pete valitsee kakkososuuden eli todennäköisesti pimeimmän 12 km osuuden. Janne ja Juri valitsee 9 km osuudet. Tommi puhuu Pänälle 13 km auringonnousun aikoihin ja ottaa itselleen avauksen 11 km. Vesalle jää päivä 10 km.

Jukolaa edeltävä viikko
Jännitys tiivistyy. Uni ei meinaa tulla, kun mielessä kummittelee epätoivon hetket synkässä metsässä. Mitä, jos eksyy? Kuinka paljon toisilta suunnistajilta kysellään vinkkejä? Kannattaako suunnistaa itsenäisesti vai uskaltaako edetä puhtaasti peesaillen? Lueskelen jotain pro-tason vinkkejä jukolamaastoon ja ymmärrän, kuinka vähän ymmärrän. Toivo ja epätoivo vuorottelevat.

Lauantai 16.6.: Jukolan kylä
Siirrytään Pänän kanssa paikalle jo Venlojen lähtöön mennessä. Heitetään varusteet puolijoukkuetelttaan ja suunnataan kisakylään. Kisakylässä on vaikka mitä. Suunnistukseen liittyvää varustetta myy Suunnistajan kauppa, Intersport ja pari muuta entuudestaan täysin vierasta sporttiliikettä. Vettä saa sieltä täältä ja bajamajoja on riveittäin. Käydään ravintolatelttojen suunnalla tankkaamassa ja todetaan, että kuuden viikon kuivan kauden seurauksena koko kenttäalue pöllyää. Varjopaikan etsiminen on hankalaa.


Seurataan Venlojen lähtöä ja taas kaikki mahdolliset skenaariot omasta osuudesta pyörii mielessä. Joitain tuttuja on paikalla ja katsellaan niiden etenemistä Jukola-applikaatiosta samalla, kun kärki juoksee hurjaa vauhtia rastilta toiselle. Hieman lohduttaa, että huiputkin erehtyvät ja niilläkin yksittäiset rastit voivat tuottaa suuria hankaluuksia.

Iltapäivällä muukin joukkue saapuu paikalle ja tohinaa riittää usealla suunnalla: vertaillaan lamppuja ja kompasseja, kertaillaan sääntöjä ja toimintaohjeita, kuunnellaan emit-osaajien vinkkejä leimaamiseen...

Lauantai klo 23.00: Jukolan lähtö
Heitän läpyt muulle joukkueelle ja siirryn lähtöalueelle. Hölkkäilen hermostuneena lähtöaluetta edestakaisin ja yritän etsiä yleisöstä tuttuja silmäpareja. Taktiikaksi on valikoitunut sellainen, että alussa yritetään ohittaa lähtösuoralla mahdollisimman monta ja sitten seurata massaa pysyen kuitenkin itse jatkuvasti suurpiirteisesti kartalla. Meidän joukkueen numero on 1744, eli ohitettavia selkiä riittää vaikka kuinka ja paljon. Ilmeisesti lähes kaikki muutkin ovat samalla ajatuksella.
Lähtösuoran jälkeen avaan kartan ja säikähdän, kun avausrasti onkin kartan toisella laidalla. Näen kartalla käytännössä yhden polun siihen suuntaan, mutta yksikään ei käänny siihen suuntaan. Kaikki painavat metsään, johon on syntynyt jo melkoisia uria. Hämmästelen ja kummastelen niin kauan, että kaikki lähtösuoralla ohitetut ovat varmaan jo metsässä. Lähden muiden perään.

Viiden minuutin hölkkäilyn jälkeen sosiaalinen peli alkaa. Joku ilmoittaa rastikoodinsa ja kysyy, onko muilla sama. Vastaan oman koodin ja onnekseni joku suunnistajan näköisellä on sama rasti kuin mulla. Päädyn hölkkäilemään sen perässä ja jututan samalla saadakseni selville, kannattaako tämän tuttavuuden perässä jatkaa. Suunnistuskokemusta on vakuuttavasti, mutta vauhti aika verkkainen. Sen lisäksi, kenties mun haastattelun seurauksena, kaverin syke alkaa nousta jo liikaa. Päätän jatkaa perässä rauhakseen - viestiä ei voiteta ekalla etapilla, mutta itseluottamuksen voi kadottaa kyllä totaalisesti.

Eka rasti on hajontarasti, samoin toinen. Valojonot johtavat jollekin rastille, mutta pian myös väärälle. Sinipaidalla on eri hajonta, joten siirryn seuraamaan keltapaitaa. Sitten onkin putki samoja rasteja. Meitä ohitellaan, mutta keltapaita ei ole erehtynyt kertaakaan rastin löytämisessä. Jatkan jonossa, jossa tasaisella juostaan ja ylämäissä kävellään. Puoliväli.

Taas parit hajontarastit, ja huomaan olevani yksin rastilla. Takaa lähestyy valojono, mutta päätän jatkaa omatoimisesti kohti seuraavaa. Siitä tulikin reissun selkein pummi: menin yhden supan ohi oikealta, ja virheen tiedostamiseen meni tovi. Kierrän kaikki kolme muuta hajontarastia valojen perässä ennen kuin palaan edellistä rastia lähimpänä sijainneelle rastille 100. Turhauttaa, mutta matka jatkuu taas.

Jonossa on enää viisi suunnistajaa, ja ensimmäistä kertaa tulee sellainen tunne, että muut eivät olekaan sen osaavampia. Lisään hieman vauhtia ja huomaan, että muutama tulee perässä. Ihan kartalla ei edetä, mutta suunnat on kuitenkin selvillä ja rastit onneksi löytyvät. Toiseksi viimeisellä rastilla uskallan ottaa jarrun pohjasta ja luukuttaa viimeisen rastin kautta vaihtoalueelle. Vilkaisen kelloa, aikaa kulunut 2 t 12 min. Aika-arvio oli 2,5 tuntia ja ideaali kaksi tuntia. Ilman sitä pummia... Tämä taitaa olla se suunnistuksen koukku: täydellisen suorituksen tavoittelu. Täydellisessä suorituksessa siirrytään optimireittiä rastilta toiselle ja juostaan omalla maksimivauhdilla koko ajan.

Selviydyn muodollisuuksista vauhdikkaasti, ja vien kartan kakkososuutta odottavalle Petelle. Väistelen kärkijoukkueita, kun ne on jo toisessa vaihdossa. Helpotus. Viikon jännitykset on takana, ja oma osuus on suoritettu kunnialla läpi. 

17.6. Jukolan yö
Analysoin omaa suorittamista hyvillä fiiliksillä. Yksi pummi on paljon vähemmän kuin odotin. Siirryn saunaan ja paljuun. Saunassa on niin paljon jonoa, ettei istumaan mahdu. Ulkona on aika kylmä, ja energiat aika alhaalla. Paljussa katselen ruuduilta kärjen etenemistä ja sen jälkeen kömmin telttaan makuupussin lämpöön. Kuulutukset kuuluvat telttaan ja mieli kiertää vielä metsässä. Katselen applikaatiosta tuttujen etenemistä ja totean, että oma sijoitukseni oli 1686. Hämmästelen, kuinka häntäpäähän noinkin hyvällä suorituksella lopulta sijoituttiin. Toisaalta vauhtia olisi ollut vara lisätä, jos olisi uskaltanut. Ensi vuonna sitten ehkä...

Pete on ylittänyt puolivälin ja lähden seuraamaan viestiä kisakeskukselle. Pänä lähtee mukaan valmistautumaan omalle 3. osuudelle. Aurinko nousee, Pänä ei kaipaa lamppua lainkaan. Pete saapuu maaliin yön pimeydestä voittajana ja ensimmäisen rastin pitkä rastiväli oli ottanut luulot pois siltäkin. Seurailen kärkikamppailua ja kaikkien muiden tuttujen etenemistä. Totean, että mitäpä sitä suotta nukkumaan, kun ei kunnon unta ole tarjolla kuitenkaan.

Pänä nostaa joukkueen sijoitusta joitain pykäliä kohti 1600 parhaan joukkoa. Etukäteen on spekuloitu, ennättääkö Pänä maaliin ennen aamun yhteislähtöä klo 9.00. Siitä ei ole enää epäilystä, kun mennään Timon ja Jurin kanssa aamupalalle. Juri lähtee seuraavana, ja sillä aikaa vaihdon sulkeutumiseen 2 t 15 min. Vaihto siis suljetaan, jotta 9.00 lähetetään ensin kaikki ankkurit matkaan ja sitten 9.20 kaikki muiden osuuden juoksijat, joilla on vielä suoritukset edessä.
Jurin eteneminen näyttää alkuun varsin hitaalta, mutta sitten vauhti löytyy. Tiukalle menee, ja Jannen on mentävä vaihtoalueelle ennen yhteislähdön massaa. Jos Juri on ajoissa, Janne pääsee liikkeelle klo 8.45 ja jos ei, niin sitten pitää odottaa klo 9.20 asti. Toivo näyttää menetetyltä, kun Juri saapuu metsänrajasta viimeiselle rastille klo 8.44. Kannustetaan hurjaan loppukiriin ja Juri vetääkin koko joukkueen nopeimman väliajan viimeiseltä rastilta maalirastille. Valitettavasti se ei riitä.

Timo lähtee ensin yhteislähtöön viestin pisimmälle 15 km osuudelle, kun 20 min päästä vuorossa ovat yhteislähdössä Janne ja Vesa. Toistaiseksi kaikki ovat löytäneet ja leimanneet oikeat rastit, joten pientä jännitystä on vielä ilmassa Päivitetään tulospalvelua jatkuvasti, kun odotetaan kärsimättömänä väliaikatietoja. Kaikki tuntuvat etenevän mallikkaasti. Ensin saapuu Vesa, hurjaa vauhtia 6. osuuden yhteislähtö! Janne on kirjautunut jo viimeisillä rasteilla kilometri ennen maalia, mutta miestä ei näy eikä kuulu. Pohditaan, mitä sille on voinut tapahtua, ja olisiko Timo mennyt apuihin, kun lähestyy sekin maalia. Timo tulee maaliin ja onneksi pian myös Janne! 

Kello lähestyy puoltapäivää, kun kaikki rastit on löydetty ja koko joukkue on viimeisellä Mallasrastilla. Timo ja Vesa tuntuivat vetäneen fyysisesti lähimpänä maksimia, kun muut etenivät maltillisemmin käsijarru päällä. Vaihdetaan tarinoita omilta osuuksilta ja katsellaan meidän lopullisen sijoituksen selviämistä.

Kangasala on puheissa mukana aktiivisesti. Tämä vuosihan oli niin kuin varaslähtö, haettiin tuntumaa vasta...

Upea tapahtuma, upea tunnelma! Olen tyytyväinen, iloinen ja onnellinen, että tuli koettua! Toinen kertakin on varmasti hieno, joskaan ei yhtä ainutkertainen. Suosittelen lämpimästi kaikille!