Retkiluistelu parhaimmillaan on upean taianomaista jäällä liihottamista, mutta tieto turvallisista jäistä on yksi valtakunnan tarkasti varjeltuja salaisuuksia.
Niinpä ilmoittauduin muutaman vuoden satunnaisten luistelujen jälkeen Suomen Retkiluistelijoiden tulokaskurssille. Kyttäsin ilmoittautumista päivittämällä aika ajoin skrinnari.fi -sivustoa ja Skrinnareiden Facebook-sivua. Kun aika vihdoin koitti, ilmoittauduin samalla istumalla.
Tulokaskurssi muodostuu luennosta ja tulokasretkestä. Ja pianhan se kurssi täyttyi. Retkiluistelijoiden määrää pidetään hallittavana ilmeisesti juuri mutkikkaan protokollan avulla. Ohjatuille retkille ei ole pääsyä ilman tulokaskurssia ja jäsenten kirjaamia jäätietoja ei näe ilman jäsenyyttä. Somessa ei kerrota mitään.
Luennolla käytiin läpi jään muodostumiseen liittyvää matematiikkaa, turvakäytäntöjä ja varusteita. Teräsjään kantavuutta voi laskea kaavalla "Jään paksuus potenssiin kaksi * 4" eli viisisenttinen teräsjää kantaa tällä kaavalla 100 kg.
Kokonaisuudessaan hieman puuduttava massaluento, mutta varmastikin pieni hinta hienoista reissuista. Ja sain samalla ostettua retkiluistelusauvat! Seuraava tarkka paikka oli tulokasretkelle ilmoittautuminen. Luennon 50 osallistujasta 25 nopeinta pääsee mukaan ensimmäiselle tulokasretkelle. Vastaava käytäntö liittyy ohjattuihin retkiin muutenkin - ryhmäkoot pidetään hallittavina kaikilla seuran retkillä.
Retkellä poukkoiltiin ympäri järveä pitkässä jonossa. Ohjaajia meni letkan kärjessä, perässä ja siellä täällä. Hakkailtiin jäätä ja testailtiin heittoliinan ja naskalien käyttöä jään päällä. Plutaukset eivät olleet ohjelmassa, eikä sellaisia koettu. Etenemistahti oli aika verkkainen, mutta tulipa haastateltua ohjaajien kokemuksia retkiluistelun lumosta.
Kauden aikana tuli käytyä yhdellä seuran retkellä ja useammalla omatoimiretkellä. Seuran retki on koulutetun vetäjän ohjaama retki, johon ilmoittaudutaan seuran palvelussa. Seuran retkellä tulee noudattaa vetäjän ohjeita. Omatoimiretki on jonkun aktiivin itse kutsuma retki, jossa jokainen vastaa selvästi itsestään. Omin päin omassa seurassa tuli käytyä muutama kerta myös.
Keskeiset turvaohjeet on aika loogisia ja ennakoimalla välttyy haavereilta. Tyypilliset vaikeudet liittyvät välinerikkoon, kaatumisvammoihin tai rasitukseen. Vakavinta tietty on jäihin putoaminen eli plutaus. Siltä varalta turvavarusteina kuljetetaan naskalit, heittoliina ja vesitiiviisti pakatut vaihtovaatteet. Ja kaveri, sama juttu kuin vapaalaskussa tai sukeltamisessa jne.
Jään paksuutta arvioidaan useilla eri tavoilla. Retkiluistelusauva on hiihtosauvaa järeämpi ja sillä voi hakata jäähän reikää mittaamista varten. Jos reikä ei helpolla synny, jää on riittävän vahvaa. Näköhavainnoin voi havaita eri aikoihin jäätyneitä alueita, avantoja ja railoja. Toisena luisteleva voi myös kuunnella ensimmäisen luistimesta kuuluvaa "laulua": äänenkorkeuden muutokset kertovat paksuuden muuttumisesta.
Suosittelen retkiluistelua kaikille. Lajia ja välineitä voi kokeilla auratuilla radoilla. Laji pääsee kuitenkin aivan uusiin ulottuvuuksiin, kun pelialueena on koko vesialue tai useita vierekkäisiä. Siinä tilanteessa tarvitaan kuitenkin osaavaa seuraa. Tervemenoa ens vuoden kursseille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti