Hei, täältä mä tuun, aina valmis seikkailuun!: Hossan lumoissa

Monta vuotta ollaan todettu, että on se Hossa vaan liian kaukana. Tänä vuonna vihdoin mentiin ja onneksi mentiin - kansallispuiston upea luonto ja henkeen sopiva infra maastopyöräpolkuineen oli aivan huippuluokkaa! Matkassa oli kuusi miestä ja kuusi täysjoustopyörää - jokainen sai kelpo määrän rasitusta muutaman päivän reissun aikana.

Meidän kannalta harmillisesti pyöräily retkeilypoluilla kiellettiin kevään aikana, mikä rajoitti reittivalikoimaa melkoisesti. Paljon löydettiin hienoa ajettavaa joka tapauksessa ja tulipa tutustuttua alueeseen myös muilla kulkuvälineillä: kanootilla ja tossulla.

Torstai: Sininen saavutus & Näränkävaara

Sininen saavutus on maastopyöräilyn pisin reitti 50 km pituudellaan. Alkuosa kurvaili tien lähellä hyvin sorastettuna, mutta pian päästiin hikoilemaan harjuja ylös alas ja mutkittelemaan rantapoluilla. Hyttysiä oli valtavasti, mikä rajoitti nautiskelua ainakin omalla kohdallani melkoisesti. Tauot pidettiin pienessä liikkeessä. Yritin hakea satulaan uusia säätöjä ja totesin puolimatkassa epäonnistuneeni selkeästi, mikä ei luvannut mieluisia kilometrejä loppuviikolle.

Reitti on varsin miellyttävää, helppoa ja nopeaa single trackia. Loppuosassa oli ehkä viiden kilometrin teknisemmäksi luokiteltava osuus ennen asvalttisiirtymää luontokeskukselle. Reitit on kuitenkin ohjattu yhteen kiertosuuntaan, mikä myöskin asettaa pieniä rajoituksia.

Näränkävaara sijaitsee puolen tunnin autoilun päässä Hossasta ja ajateltiin käydä iltakävelyllä palauttelemassa maastopyöräilyn rasituksia. Erämaatila tyhjyyden ympäröimänä herätti hämmästelyä, samoin näköalat kauas eri ilmansuuntiin, laajalti myös itärajan taakse. Näränkävaara sijaitsee pari kilometriä Venäjän rajasta. Jos hyttysiä oli aiemmin valtavasti, nyt niitä oli valtavasti enemmän.

Perjantai: Julmaölkky & Kokalmuksen kierros

Varattiin luontokeskukselta kanootit seuraavaan aamuun ja käytiin tutustumassa Julma-Ölkkyyn meloen. Tämä varsin leppoisa etenemistapa pysyi melkoisen leppoisena, vaikka kolmella kanootilla tuli kenties pientä kilvoittelua matkan varrella. Kapea kanjonijärvi jylhine kallioineen oli maisemallisesti varsin vaikuttava. Ja amerikkalaishenkinen parkkipaikka järeine rakennelmineen taas vaikuttava hieman toisesta näkökulmasta. Melontaosuutta en jättäisi kokematta missään nimessä, vaikka tulisin paikalle uudelleen. Osittain mieleen muistui melonta Oulanganjoella, mutta jylhät kallioseinämät tekivät kenties vielä suuremman vaikutuksen.

Sininen saavutus oli piipahtanut Kokalmuksen taukopaikalla, mutta nyt ajettiin varsinainen Kokalmuksen kierros. Tämä järvenrantoja mukaileva lenkki oli myöskin vauhdikasta ajoa, ja Muikkupuron kahlailut heti alkumatkasta jättivät kiireettömyydessään voimia pieneen leikittelyyn ryhmäajossa. Muikkupuro ehdottomasti mieleen lasten kanssa matkustaville! Siirtymineen tästäkin rakentui useamman kymmenen kilometrin lenkki. Satulan säädöt onnistui tällä kertaa paremmin ja ajelin tuplahousulla, niin kyyti oli pehmeämpää. Tuuli piti itikat etäällä.

Lauantai: Pyörälenkki ja Värikierros

Kun pidemmät pyörälenkit oli ajettu, poimittiin niitä pienempiä yhdistelmänä aiempien parhaiden palojen kanssa viimeisen päivän kunniaksi. Jatkojen valkea jäi meidän arvioissa jumbosijalle, koska muut olivat suoranaisia helmiä.

Hyttysten pelossa päätettiin tutustua Värikallioon polkujuoksulenkillä. Hölkkäiltiin Värikallion kaarrosta eteenpäin ja matkalta ostetut Hokat sai ensikosketukset juurakkoon. Ylämäet käveltiin ja alamäet rullattiin - itse kallio herätti enemmän pohdintaa kiipeilykohteena kuin kulttuurikohteena. Rajoituksensa kullakin.

Yhteenveto

Poroja näkyi joka päivä luonnossa ja yksi sarvipää yritti meitä kovasti kirittääkin. Yleisin kohdattu eläin oli kuitenkin hyttynen, ja niiden ahdistamana harkitsisin ihan alkukesän reissua, jos kävelemään olisin tulossa.

Suosittelen kohdetta varauksetta. Järvet ja harjut ovat pääroolissa, mutta mukana on myös suomaastoa ja Julma-Ölkyn kanjonijärvi. Vedet ovat puhtaita ja kirkkaita, hyväkuntoisen siistit taukopaikat ovat helppokulkuisten polkujen varrella lyhyillä etäisyyksillä, pyöräilyyn tarkoitetut polut nopeita ja Ölkyn kanjonijärvi vielä täydentää erilaisuudellaan.

Mutta reissu kuin reissu, niin ihmiset ja yhdessäolo nousee aina tärkeimmäksi. Kohti uusia seikkailuja!