Näytetään tekstit, joissa on tunniste mtb. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mtb. Näytä kaikki tekstit

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Maastopyöräilyä Evolla

Lähdettiin toukokuun hellejaksolla tutustumaan porukalla Evon polkuihin maastopyöräilijän näkökulmasta. Kertaalleen oli paikalla jo käyty, mutta silloin kokonaisuus jäi varsin epämääräiseksi ja parhaat polut jäi löytymättä.

Ennen pyöräilyjä
Olin ihan varma, että Evon kartta on jossain tallessa. Jos oli, niin on siellä yhä. Tilasin uuden kartan karttakauppa.fi:stä, mutta sepä ei sitten ennättänytkään tulla postissa ajoissa (tilauksesta toimitukseen 10 päivää). Googlailun ja soittelun tuloksena varmistui, että Suomalaisessa kirjakaupassa on sama v. 2017 kartta tarjolla.

Vastaan tuli myös tapahtuma nimeltään Evo Trail Weekend, jossa osana on maastopyöräily. Nettisivulla oli jo merkattuna syksyn tapahtuman ajoreitti, josta oli meille paljon apua. Kyselin samalla istumalla suosituksia ja vinkkejä tapahtuman järjestäjiltä, ja pian mulle soiteltiinkin takaisin ja käytiin 10 minuutin keskustelut parhaista poluista. Piirsin korostuskynällä kisareitin omalle kartalle, niin tiesin varmasti ajettavissa olevia polkuja.

Näiden lisäksi tulostin pikakartta.fi kartan siirtymiin mökiltä Evolle.

Lenkki 1: Mökki-Syrjä-Peikkovuori-Syrjänalunen-Mökki 19,38 km

Relive 'Evo1'

Siirtymä mökkitieltä metsäkoneuran kautta toiselle soratielle onnistui upeasti, ja soratieajamista säästyi samalla hurjasti. Luhtasuon tietämillä alkoi jo mukava, ajettava polku. Välillä kiivettiin hakkuuaukeiden reunoja, mutta Peikkovuoren tietämillä alkoi yksi parhaista pätkistä. Kiviä ja juuria oli, mutta enimmäkseen matka eteni pyörän päällä ja muutamilla jalkakosketuksilla. Maisema harjun päällä oli myös upea. Paluumatkalla Syrjän tietämiltä paljastui todellinen single track -helmi, jota ajettiinkin osana jokaista myöhempää lenkkiä.


Lenkki 2: Mökki-Metsäoppilaitos-Niemisjärvet-Ruuhijärvi-Peikkovuori-Mökki 42,59 km

Relive 'Evo2'

Alku oli tuttua turvallista. Metsäoppilaitoksen nurkilta lähti vauhdikas polku kangasmetsässä Rusthollinkankaalla ja Onkimankankaalla. Joku nihkeähkö tekninen kivikkojuurakkoperkeleikkö osui kyllä matkalle ja muistin parin vuoden takaisen renkaanvaihto-operaation. Sittemmin olen siirtynyt tubeless-tiimiin, eikä huolia ole ilmennyt. Muutamilla tiesiirtymillä päästiin vielä metsään ennen Niemisjärviä. Matkalle osui myös komea kaatuminen suoraan taaksepäin jyrkässä ylämäessä. Takaraivo (tai oikeammin kypärä) tärähti kovaa männynrunkoon. Ei käynyt kuinkaan - matka jatkui!

Alisen Niemisjärven kierto oli yksi suositelluista kohteista. Jos pitkospuut tuntuvat haastavalta, niin kuvittele vuoronperään oikean ja vasemman pitkospuun lahoaminen ennen seuraavan alkua. Lisää mielikuvaan epämääräisesti töröttäviä nauloja. Ajaminen vaati jatkuvaa tarkkaavaisuutta, mutta kaikki vältyttiin haavereilta ja rengasrikoilta. Tauon jälkeen jatkettiin vielä Ylisen Niemisjärven ympäri, ja meno oli pitkälti vastaavaa. Järven pohjoisreunassa polku meni aivan järven ja jyrkän kallion välissä. Siellä oli pakko taluttaa useampia kohtia.

Paluumatka Ruuhijärven kautta sorateitä pitkin ei sisältänyt ehkä mitään erityisiä nautintoja. Päätettiin ottaa pieni lisälenkki Peikkovuoren kautta uudelleen, kun oli hyväksi havaittu jo perjantaina. Kiivettiin myös Syrjänalusen hakkuumäki uudelleen, kun tasainen asvaltti ei viiden tunnin uurastuksesta huolimatta kiinnostanut. Ja tykitettiin se Syrjän mahtava neulaspolku.

Lenkki 3: Mökki-Luhtasuo-Löytjärvi-Rahtijärvi-Sorsakolu-Syrjä-Mökki 34,41 km

Relive 'Evo1'

Sunnuntain ajeluilla tutustuttiin hieman retkeilyalueen itäpuoleen. Päällimmäinen fiilis on ehkä risukkoiset metsätiet ja Rahtijärven rannan kivikot. Parhaita hetkiä oli majavapadon ylittäminen ajamalla Löytjärven kohdalla ja Savijärven länsipuolen vauhdikas polku. Muuten päädyttiin ajamaan paljon sorateitä, ja sittenkin lenkki vierähti pitkäksi. Kartan reittimerkinnät ovat hieman haastavia, kun polkua kuvaava katkoviiva saattaa ollakin metsätie ja toisaalta tieksi merkattu puoliksi umpeen kasvanut, jossa on kaatuneita puunrunkoja turhautumiseen asti. Ongelma saattaa liittyä osin myös suunnistustaitoihin tai pikemminkin niiden puutteeseen.



Varauksettomat suositukset
Syrjän polut ehdottomasti ja metsäoppilaitokselta Rusthollinkankaalle lähtevä polku. Onnistuneet seikkailut oli myös Peikkovuorella ja Niemisjärvien ympärillä, mutta niissä voi tulla aloittelijalla jo turhautumisraja vastaan.

Jatkossa taitaa lähteä maastopyörä mukaan mökille useamman kerran. Nopsalla parin tunnin lenkilläkin ennättää nähdä jo paljon ja kaikenlaista. Kenties Evo Trail Weekend tulee syksyn kalenteriin mukaan, kenties ei. Avuliaisuus reittisuunnitelmissa teki suuren vaikutuksen ja paikoin on tarjolla upeita polkuja. Toisaalta polut ja luonto on parhaimmillaan rauhakseen ajellessa ja ihmetellessä.

Ja pohjoinen puolisko jäi vielä täysin kartoittamatta. Sinne on mökiltä enemmän matkaa, eikä evotrailweekend ole vielä merkannut niitä polkuja.



lauantai 30. syyskuuta 2017

Koli MTB - elämän ensimmäinen maastopyöräkilpailu

Maastopyöräilyuran kaksivuotisjuhlia tuli vietettyä Kolin mtb -kilpailussa 23.9.2017. Kavereiden kanssa pohdittiin sopivia ajankohtia jonkinlaiselle pyöräviikonlopulle ja Facebook-mainonta osui täydellisesti aikatauluun. Kohde oli hieman turhan etäinen, mutta jos ei ole valmis näkemään vaivaa reissaamisen muodossa, jää moni hieno kokemus saavuttamatta.

Tapahtuma oli kyhätty pystyyn pilottikokeiluna seuraavalle vuodelle, ja kuukauden ilmoittautumisjakson aikana tapahtumaan oli ilmoittautunut noin 45 pyöräilijää. Kansallispuistoalueelle ei ollut asiaa, joten reitti kierteli lähinnä kosteita latu-uria pitkin 55 km ympäri metsiä. Toiveissa kuulemma on, että 2018 järjestetään suuremman kokoluokan tapahtuma ja että reitti kulkisi kansallismaisemissa.

Kisa starttasi klo 12.00. Siihen mennessä oli tankattu tukeva aamupuuro ja vielä pikapastat tuntia ennen lähtöä. Meidän piti aloittaa reipasta retkivauhtia omalla porukalla, mutta pian lähdön jälkeen oli syke korkealla ja hengästys päällä. Ville ja Eki painoi jossain edessä, me sotkettiin Jannen kanssa perässä. Ekaan huoltoon oli noin 10 km matkaa ja siellä todettiin, että Janne ei ole enää porukassa mukana. Jatkettiin matkaa.






Toinen kymppi sujui suht mukavasti, 29-tuumainen rullasi mudassa kelvollisesti ja voimia oli hyvin. Reitin puolivälissä oli ehkä hienoin polkupätkä, kun kierrettiin Valkealampi ennen kääntymistä paluumatkalle ja sen uuvuttaviin nousuihin. Kostean pehmeä ja loputtoman pitkä nousu 30 km kohdilla alkoi uuvuttaa, ja jaloista tuntui katoavan tehot totaalisesti. Loppumatka menikin sitten kramppien pelossa ja huolloissa tankkasin sekalaisesti banaania, rusinaa, urheilujuomaa ja geelejä.

Kymppi ennen maalia Eki irtosi meidän kolmikosta pitkässä nousussa. Ville yritti hieman vastata, mutta omat jalat ei mahdollistaneet minkäänlaista reagointia. Fiilikset omasta jaksamisesta vaihtelivat melkoisesti. Ylämäen koittaessa usko loppui nopeasti ja pienen tasaisen rullailun jälkeen kuvitteli olevansa taas täysin palautunut. Jos olisin jäänyt tässä kohtaa yksin, viimeinen kymppi olisi ollut vieläkin pidempi.

Ekin mentyä menojaan Villekin taisi tuumata, että yhdessä on kivempi ajella ja jatkettiin sitten kimpassa matkaa eteenpäin. Muita pyöräilijöitä ei näkynytkään enää viimeisen tunnin aikana. Reitin loppuosassa oli talutusnousu laskettelurinteen päälle ja sitten jyrkkä lasku sieltä alas ennen maaliin johtavaa polkuosuutta. Väsyneenä ajaessa yrittää selvittää polulla olevia esteitä minimivaivalla, kun hyvissä energioissa jaksaa yrittää hankalaakin maastoa kerta toisensa jälkeen. "Viimeiset viisi kilometriä on aina pitkät niin".



Itsensä haastaminen palkitsee lajista riippumatta. Kestävyysurheilijaksi en itseäni koe, mutta yllättävän hyvin tuo pitkä pyöräilykin sujui. Reitti itsessään ei ollut kovin kummoinen - olen ajanut paljon elämyksellisempiä polkuja kotimaastoissakin. Merkittävää yhteenkuuluvuutta en muiden maastopyöräilijöiden kanssa kokenut, mutta muutamat kisaajat tulivat kyllä reitin varrella tutuiksi. Aktiviteettiviikonloput sen sijaan on elämän suola, eli kokonaisuudessaan mahtava reissu!



perjantai 30. kesäkuuta 2017

Suota ja tuntureita - maastopyöräilyä Ylläksellä


Maastopyöräily on vahvistanut asemaansa Ylläksen kesäaktiviteettina. Viikkoa ennen meidän reissua pyöräily päätettiin sallia kaikilla kansallispuiston poluilla. Reittitarjonta moninkertaistui hetkessä.

Ylläksen tunturit ovat tuttuja talviasussaan, mutta nyt paljastui totuus latu-urien alla: suota ja kosteikkoa (jänkää) riitti.

Ylläksen kierto aloitettiin polkemalla Isomettän nousu, joka oli fyysisesti rankka, mutta teknisesti tylsä. Ylläsjärven puolella alkoi kiipeäminen kohti Ylläksen ja Keskisen laen välistä solaa, ja polku muuttui melkoiseksi rakkakivikoksi. Nousu eteni osin taluttaen, osin polkien. Laskeutuminen Kellokkaalle eteni suht vauhdikkaasti laskettelurinteen polkua ja huoltotietä pitkin.

Ylläs-Levi (kartta) oli ehkä odotetuin reitti ennakkoon, eikä jättänyt ollenkaan kylmäksi. Aloitettiin Äkäslompolon kylältä, ja kevennettiin reittiä säästämällä Kellokkaan lasku ja Kukas myöhemmille päiville. Kotamajalle mentiin latu-uraa kahta kaistaa katsellen hiljalleen avautuvia maisemia. Kotamajalta lyhyen siirtymän jälkeen alkoi ehkä reitin hienoin single track Lainion kyljessä. Pyhäjärven kodalle asti oli hienoa polkemista. Yritettiin siitä pari sataa metriä kisareittiä "Aakenuksen kivikkoa" kohti, mutta luovutettiin suon edessä ja ajettiin tekninen pätkä takaisin.

Parin tiesiirtymän jälkeen alkoi pitkä ja puuskuttava nousu, tällä kertaa ihan polkua pitkin. Loppuosalla tieosuuksia oli enemmän, välissä haastavia mutalammikoita, joissa oli vähän voitettavaa, mutta paljon hävittävää. Leviltä meidät kävi noutamassa Mikon taksi hintaan 110 e (kolme miestä ja kolme pyörää).

Äkäskeroa oli suositeltu sekä Pallaksen matkailuneuvonnasta että Pallas-Ylläs MTB Trails -sivulla. Mitään reittiä ei ollut merkittynä maastopyöräkarttaan, koska kartan painamiseen aikaan ajaminen retkeilyreiteillä oli vielä kielletty. Ajettiin autolla Peurakaltion kämpälle ja aloitettiin talutuspainotteinen nousu Äkäskerolle. Laella oli mahtava singletrack, jolla päästeltiin iloisesti pysähdellen välillä ihastelemaan maisemia.


Alastulo pohjoispäästä oli vauhdikas ja enimmäkseen ajettava. Sieltä Äkäsmyllylle asti sai keskittyä pyörän hallitsemiseen ja esteiden kiertämiseen - oikeaa maastopyöräilyä siis! Myllyltä Peurakaltioon oli tieosuutta, jonka olisi ottanut mieluummin reissun alkuun kuin loppuun. Ehkä seuraavalla kerralla käännetään ajosuunta!

Luosun lenkillä tutustuttiin suolla ajamiseen. Ensi kosketuksella pyörä vajosi hieman, ja kuvittelin jo selvittäneeni ensimmäisen osuuden tyylipuhtaasti. Kun yritin nostaa eturengasta ylös, se painuikin kohti syvyyksiä. Käsilläseisontatauon jälkeen matka jatkui kuivin kengin ja märin hanskoin.

Tuntuma suohon parani lukuisten pätkien jälkeen. Tasainen vauhti pienellä vaihteella oli avain menestykseen. Märältä näyttävät kohdat eivät välttämättä olleet yhtään märempiä kuin kuivalta näyttävät mättäät suon keskellä. Kruunattiin reissu Kellokkaan laskulla, jossa välillä lasketeltiin vauhdilla tasaista polkua ja yhtäkkiä taas ylitettiin mutalammikoita ja soita. Tämä lasku kannattaa ehdottomasti kokea!

Samalla reissulla todettiin, että kaikki reitit eivät ole yhtä hyvin opastettuja kuin toiset. Luosun suunnalla merkinnät olivat harvassa, ja yksikin reitiksi merkitty polku käytännössä olematon sähkölinjaa seuraava varvikko.


Kukas on suosikkituntureita talvella, eikä jättänyt kylmäksi kesälläkään. Maastopyöräreitti nousee enimmäkseen hyvin sorattua baanaa, jokseenkin rankkaa sellaista. Maisemat huipulta ovat vertaansa vailla, kun sieltä näkee kaikki tunturit. Mielissämme palattiin 7 summitsin tunnelmaan ja kelattiin Villen kanssa silloin kuljettu reitti läpi.


Jatkettiin Äkässaivon suuntaan ja matkalla oli monenlaista: talutettavaa nousua, vauhdikasta kivikkolaskua, isoa metsätietä jne. Äkässaivon jälkeinen reitti parkkipaikalle oli hienoa polkua, sitten olikin useamman kilometrin tiesiirtymä Sportian myyjän vinkkaamalle poroaidan vieressä kulkevalle polulle. Ja hieno polku oli sekin, kapea singletrack loivilla pinnanmuodoilla. Maisemia ei ollut, eikä niitä olisi ennättänyt katsellakaan. Hieno paluureitti takaisin Äkäslompoloon! Polku lähti noin kilometri Elämänluukun risteyksestä pohjoiseen erkanevalta tieltä.

Kokonaisuudessaan mahtavat neljä päivää, ja kaikenlaista tuli nähtyä, koettua ja opittua. Seuraavalle kerralle jäi varastoon DH-puisto ja lukuisa määrä seuraavaan maastopyöräkarttaan varmasti ilmestyviä polkuja, kunhan reittinikkarit ennättävät niihin tutustua!

Ajankohtaisinta tietoa Ylläksen maastopyöräilyistä on varmasti saatavilla sosiaalisesta mediasta, johon muutama linkki alla. Reittikartat päivittyvät varmasti ensi vuodelle ja aion varmasti tilata kartan silkkaa uteliaisuuttani, jos ei muuten. Kartan saa muuten tilata Ylläksen matkailupalvelusta hintaan 6 e + posti. Meidän kokemuksista saa kysellä lisää myös!

Pallas-Ylläs MTB Reitit
Maastopyöräilyreitit (koko Suomi)