Ultimatekausi avattu!

Pelasin pelasin pelasin! Ihan melkein oikeesti Ufon naisten treenipäivässä kokeilin pelata (ultimatea siis), eikä se nyt niiin paha ollut kuin luulin :). Kantteja/suunnanmuutoksia en vielä tuota ennen ollut tehnyt, enkä ole kertaakaan juossut hölkkää lujempaa. Eli eihän se nyt ihan pelaamiselta ehkä näyttänyt, mutta lasketaan!

Ufonaisten kesän teema on viettelysten kesä. Nää kiekot on niinku saaria, ymmärrättekö? Pitää ehkä vielä vähän hioa konseptia 😂

Ortopedillä huhtikuussa kaikki ok, ei tarvi kuulemma enää tulla. Fyssarilla loikkatestissä leikattu jalka oli toiseen verrattuna 89% ja voimatasossa 84%. Noi saisi olla 90+, että paluu ultimateen olisi järkevää. Ei tuosta kaukana enää olla. Salia vaaa. Ja toki sitä suunnanmuutos ym.hommaa pitää ihan varta vasten treenailla myös, ihan että saa uskallustakin lisää. Polvi varmaan kestäisi jo hyvin, mutta se on vaan pirun pelottavaa antaa mennä.

Maanantaisin on käyty Hannan ja Anniksen kanssa kääntelemässä kompassia. On kyllä ollut hauskaa toi suunnistuskoulu, suosittelen! Ja toki heti piti päästä iltarasteillekin, joten lapset on rusinoiden ja viikkorahan maksun voimalla roudattu mukaan metsään jo pari kertaa. Ilmat on hellineet. Linnut vaan huutaa niin ettei melkein itseään kuule!

Perhesuunnistaa Makkarajärvellä

Viime viikonloppuna maastopyöräkin kaivetttiin kolostaan ja huomenna lähden oikein Sportaxin naistenpäivän tapahtumassa kimppalenkille. Ihan ekaa kertaa. Jännää. Ja pitää olla aika sosiaalinenkin, sekin on vähän rankkaa joskus :).

Siitä sitten illalla mökille ja
sunnuntaina suunnitelmassa melontakauden avaus. Josko otettaisiin Haukkajoesta revanssi kahdentoista vuoden jälkeen. Vapise, joki! En aio työntää kaneettia joen pohjassa montaa kilsaa.

Ja sit ens viikonloppuna ratsileirille Ruovedelle. Aikuista seuraa ja heppoja, parasta.

Ja mä niiiin rakastan aurinkoooooo! Ihanaa aikaa tämä!

Ebo ja minä riippukeinussa

Seitsemäntenä päivänä ei levätä - 7 summits Ylläs 2018

Relive '7summits Ylläs'

Kartta-animaatio reitistä: https://www.relive.cc/view/g19424049784

Viime vuonna jäin miettimään, voisiko mikään ylittää sitä mielihyvän tasoa, jota koin seitsemän huipun jälkeen. Ylityksestä en tiedä, mutta onneksi lähdin mukaan tänäkin vuonna. Mahtavaa oli jälleen!

Kyseessä on yhden päivän tunturiseikkailu, jossa yritetään huiputtaa Ylläksen alueen seitsemän tunturia mahdollisimman nopeasti. Varusteena meillä oli luistelusukset ja niihin kiinnitettävät nousukarvat, joista käytetään myös nimitystä skinit.

Tunturien järjestys oli viime vuonna selkeä, tänä vuonna lopulta päädyttiin samaan suunnitelmaan. Järjestyksen kääntäminen voisi helpottaa valmiiden jälkien löytämistä, jos Kuerin ja Kukaksen valloittaisi heti Ylläksen jälkeen. Toisaalta sitten kaksi viimeistä tunturia (Lainio, Kesänki) olisivat pehmenneet plussakelissä muutamia tunteja kauemmin. 

Lähtö 6.00

Nousu Ylläkselle sujui tasaista tahtia auringonnousun aikaan. Hiihdettiin alku latua ja jatkettiin skineillä heti laskettelurinnettä ylös. Lasku ilman skinejä säästi selvästi aikaa. 

Ylläs 6.47

Siirtymä Kesängille latu-uraa pitkin oli onnistunut valinta, vaikka Pirunkuru on hieno paikka sekin. Skinnaaminen alkoi puuduttaa myöhemmin päivän edetessä yhä enemmän, joten lisättiin latukilsoja ja säästettiin aikaa. 

Kesänki 7.55

Lainion nousuun ei ollut tarjolla edellä kulkevien joukkueiden latua niin varhain kuin olisi toivottu. Puurajassa saatiin kiinni ladun raivannut Aslakin joukkue. Siitä eteenpäin vedettiin hetken aikaa neljän joukkueen jonoa Lainiolle. 

Lainio 9.01

Laskettiin Kotamajan suuntaan ja nousuun sieltä Pyhälle siksakkia yhden meitä ennen hiihtäneen joukkueen (Outdoor Athletic) jälkeä. Takaa tulleet ohittivat meidän suoremmalla linjalla kurun reunustaa. Tää saattaa olla syy tulla uudestaan vielä ensi vuonna... 

Pyhä 10.05

Aakenuksen moottorikelkkauraa lykittiin hetki tasuria, mutta järki voitti ja vaihdettiin skineihin. Huippu oli kaukana, mutta tällä kertaa vältyttiin feikkihuipuilta seuraamalla länsipuolen rinteessä etenevää uraa. Laskun puolivälissä luovuttiin skineistä ja jatkettiin samalla vauhdilla Kotamajan munkeille. 
Aakenus 12.08

Kukas oli teoriassa helppo, kun latua pääsee huipulle asti. Käytännössä päivän kuorma alkoi jo painaa. Laskettiin Kuerin juureen pienellä lisälenkillä järvellä.
Kukas 14.14

Kuerilla päätettiin kävellä ylös, kun skinnaaminen oli jo alkanut tympiä. Alas tultiin osan matkaa monoilla ja loppuosa suksilla. Tässä kohtaa oivallettiin, että kapealla uralla voi ”yksipuolisesti auraamalla” kontrolloida vauhtia aika hyvin. Ens kerralla tätä sovelletaan myös Aakenuksella!
Kuer 15.30

Kellokkaan nousu meni ehkä yllättävänkin nopeasti, ja juhlat koitti maalissa. Hetken juhlimisen jälkeen muistettiin leimata itsemme maaliin! Aikaa kului 10,5 tuntia eli puoli tuntia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Tämä oli hieno suoritus, vaikka oma haamuraja 10 tunnista jäi yhä odottamaan tulevia kertoja.
Maali 16.28

Näin kahden vuoden kokemuksella olen yllättynyt, jos sarja ei jatkuisi ensi vuonna...

Kisaraportti vuodelta 2017

Järjestäjän ottamat kuvat meidän joukkueesta

Tulokset

7summits.fi

#7summitsylläs #hiihto #ufoskiteam

Influenssakevät

Tuli sitten influenssa. Nyt ymmärrän, miksi porukka ottaa jotain "turhia" rokotteita. Itsehän olin sitä mieltä ettei äääh, ei muhun tollaset taudit iske. Jep. Joko voi ilmoittautua ensi syksyn jonoon? Joko???

No, aika lailla sanomattakin selvää, että urheilun ja polven kuntoutuksen kannalta edellinen kuukausi meni niinsanotusti vihkoon. Taudin kourissa eka viikko kului kuolemaa pelätessä, toisen viikon yritin saada ääntäni takaisin, kolmannella kävin kävelyllä ja varovasti salilla. Eka hiihtolenkki pääsiäisauringossa neljännen viikon lopulla ja sykkeet edelleen katossa. Joten tässä postauksessa ei kauheasti tavoitteiden ylityksellä pröystäillä, pikemminkin nöyränä mietitään, miten ihmeessä tästä kohti kesää.

Pääsiäisladulla, vielä sai nauttia

Hiihtoloma Lapissa ehdittiin juuri viettää alta pois, ennenkuin tauti iski. Kelit suosivat meitä taas. Tunturia valloitettiin liukulumikengillä eli "hokeilla" ja uskalsin jopa lasketella niitä alas (tää on hei multa ja polvelta uroteko, ylösmeno on helppoo, alastulo ei!). Lasten kanssa valloitettiin kävellen Kuertunturi ja hiihdettiin pari lyhyttä perhelenkkiä. Ihanaa kun niiden kanssa voi jo tuollaista tehdä! Oma hiihtokin sujui, ja jopa luistellen tuli onnistumisia "lentokelissä"'

Tuosta on makea lähteä Kesänkiä alas

Poikaset Kuerin huipulla ❤

Äkäskeron satumetsä

Nyt kun tauti on pikkuhiljaa selätetty, pitää taas tsempata salitreenin kanssa, että saisi jalkojen voimatasoja ihan oikeastikin kohta samalle tasolle. Ja jos kesällä meinaa tehdä sitä sun tätä, niin jonkinlainen kestävyyskuntokin kai olisi kiva? Huhuu, missähän sellainen on ja miten sen löytää?

Houkuteltiin Tahkollekin pyöräilemään, kuulemma ihan pikku kiva helppo 60 kilsaa olisi hyvässä seurassa tarjolla. Saisi pysähtyä valokuvaamaan ja syömään eväitä. Onkohan siellä jotain maksimiaikaa, ennenkuin reitiltä kerätään opasteet pois?

Tommi on kesällä menossa Jukolaan. Luin jostain, että suunnistus on uusi golf, eli keski-ikäisten keskiluokan akateemisten juttu. Ilmoittauduin siis samantien Pyrinnön suunnistuskouluun kevääksi. Olen niin trendikäs!

Ultimaten turnausviikonloputkin näyttäis olevan kalenterissa vielä vapaina. Kysynpähän vaan, että miten tämä on mahdollista? Kun viimeiset viisitoista kesää on sumplittu ja säädetty reissujen kanssa, ettei mene päälle. Ja nyt kun en ole vilkaissutkaan kalenteriin, niin ei mee ees vahingossa mitään päällekkäin. Hmm.

Varsinainen heppakesä on muuten tulossa! Leirejä kalenterissa on jo kolme. Ensin toukokuussa perinteinen kaveriporukan viikonloppuleiri Ruovedellä, sitten Kavioliittoleireilyä ja mielenrauhaa Keiteleellä heinäkuussa ja vielä päätteeksi sennuleiri Ruovedellä. Ihhahhaa 😊.

Joku kesä olisi makeeta kiertää myös Karhunkierros. En tiedä mahtuuko se nyt tähän kesälle enää, en ole laskenut päiviä. Aika kaukanakin on. Kattellaan.

Ens viikolla sitten sinne fyssarille, siirsin taudin takia sitä pariin otteeseen. Ortopedin tsekki oli viime viikolla. Jalka on kuulemma tosi hyvä, heippa ja soittele jos jotain vielä tulee. Näin tehdään!

Aurinkoa kevääseen kaikille ☀

Helmikuun kuulumiset

Helmikuuta mennään ja laskiaisetkin laskettu. Lasten kanssa hiihdettiin sunnuntaina Niihaman majalle ja takaisin, melkein neljän kilsan lenkki, donitsin voimalla tsempaten (ei mua, lapsia). Oli kyllä kivaa! Majalla pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni työntämään napakelkkaa. Pyöri niin hyvin, että molemmat lapset lensi itkien hankeen. Itse en olis mennyt kyytiin, hullu vauhti!

Siinä ne kaikki minun pojat hiihtää

Listailin silloin joulukuun alussa tavoitteita seuraavalle kuukaudelle. Ja kuten yleensä, unohdin tammikuussa tsekata missä mennään.  Välillä tuntuu, ettei mikään etene ja kuntoutuminen on niiiiin hidasta. Nämä listat on siitä hyviä, että asiat konkretisoituu kivasti. Eli katsotaas listaa nyt. Lupasin siis:

- Ratsastaa: kyyyllä, monesti jo. Hepat on pomppineet ja ihmetelleet maneesin lumia ja ääniä, mutta selässä on pysytty. Polveen ei tunnu ratsihommat oikeastaan ollenkaan, mikä oli kyllä yllätys. Jännittävämpää on edelleen taluttaa heppaa liukkaalla maalla kuin olla selässä. 
- Sähköpyöräillä kerran viikossa töihin ja takas: toteutunut, hyvä minä! Edelleen unohdan melkein aina lasit kotiin ja silmiin sattuu kun jäähileet pommittaa. 
- Hiihtää Lapissa pertsaa minkä jaksaa ja kovalta pakkaselta kykenee: Ei ollut pakkasta, joten todellakin hiihdin (ja läskipyöräiltiin!). Polarin mukaan tein kuulkaa ihan äärimmäisen suorituksen joka päivä. Vastapainoksi join kyllä sitä punaviiniäkin ja söin joulusuklaita. Plussaa sain siitä, että koitin kyllä myös luistelusuksia, mutta kuolin Isomettän nousuun. Ei riitä kunto vielä mihinkään hiihdon suhteen. Lapista kirjoittelinkin erillisen postauksen viimeksi, se on niin makee paikka.
- Jatkaa kolme kertaa viikossa salilla käyntiä: Täytyy myöntää, että salikertoja tulee viikossa kyllä kaksi, harvemmin kolme. Palautuminen on ollut sen verran hidasta ja paikat aika jumissa, että voi olla, että toi kaksi on itse asiassa parempi tahti. Etenkin kun muille päiville tulee melkein kuitenkin aina jotain aktiviteettia.
- Saada nostettua etu- ja takareisilaitteessa alimmalla painolla yhdellä jalalla täydet sarjat / JOO! Onnistuu. Vieläkään ei todellakaan mene mitään hurjia painoja näissä, ja jaloissa edelleen selkeä puoliero, mutta menee. 
- Pystyä juoksemaan (se koko vartti): Aika kauheeta on kyllä juokseminen ja tällä kunnolla pitäis oikeestaan varmaan vaan kävellä. Mutta kyllä se menee se vartti.
- Olla liukastumatta: Tärkein osuus, done!

Mamun kanssa uskaltauduttiin oikein pellollekin vähän loppuraveihin

Viimeksi fyssarilla tsekattiin myös tilanne, leikkauksesta siis reilu 5kk. Yhden jalan hypyt menevät "ihan ok", mutta voimaa on vielä vähän ja räjähtävyydestä ei tietoakaan. Oikein nauratti, kun ehdotettiin, että ensi kerralla voitaisiin tehdä jotain yhden jalan kolmiloikkatestiä. Odotan tulokseksi ehkä huimaa yhtä metriä. Lisäksi vaihdettiin saliliikkeitä vielä vähän enemmän yhden jalan liikkeisiin. Ja hypellä ja loikkia saisi ja pitäisi. 

Ultimatetreeneihinkin saisi pikkuhiljaa palailla. Fyssarin mukaan ihan mahdollinen tavoite olisi, että 8kk kohdalla pystyisi vetämään treenit täysillä mukana ja 9kk kohdalla pelit. Vielä tuntuu itselle aika utopistiselta, ja voin kuvitella, miten jännittävää on tehdä ensimmäiset kantit (noooo mun banaaneissa ne nyt ikinä kovin teräviä ole olleet, mutta kuitenkin :-)). Mitään päätöksiä peliuran jatkosta en ole vielä tehnyt, eikä kesän kalenteri todellakaan ole suunniteltu ultimatea silmälläpitäen. Mutta kuntoutuksessa se näkökulma on pidetty - ajattelin, että ultimateen on sen verran kovat vaatimukset, että jos pelikentille pystyisi palaamaan, niin pystyy kyllä paljon muuhunkin!

Kuva kukista. Ihan vaan koska kukat on nättejä.

Ja koska tavoitteet ja listat selkeesti motivoi, niin tehdään seuraava. Otetaan aikajanaksi maaliskuun loppu, eli n. 1,5kk tästä. Maaliskuun puolivälissä on fyssari ja maaliskuun lopulla seuraava ortopedinkin tsekki (jonka kai piti olla tammikuussa, mutta eipä kutsua kuulunut kuin maaliskuulle vasta). Tuohon mahtuu väliin perhehiihtolomailu Ylläksellä, jolloin sali vaihtuu taas hiihtolatuun. Tavoitteena voisi siis olla:

- Loikkatestissä jalkojen puoliero max. 20%
- Pilates/core/liikkuvuus ym. treeni mukaan viikko-ohjelmaan
- Kaksi kertaa normi salitreeni viikkoon
- Lapissa itselleen armollista hiihtoa hitaaaasti
- Ultimatetreeneissä vierailu (ennenkuin kausi loppuu!)
- 6/7 päivälle vähintään 100% aktiivisuusmittariin (ei kuulkaa tuu toimistotyöläisellä ihan ilmaiseksi)
- Edelleen liukastumatta tai tekemättä muuta tyhmää

Kesälle on jo ilmot sisällä yö-rogainingissa, joten siihen mennessä sitten myös vähän pyöräilykuntoa ja ennenkaikkea uskallusta lisää. Niiden haasteiden aika sitten kun lumet sulaa. Sitä ennen olisi muuten myös yksi etätyöviikko Malagassa...pitää sinnekin miettiä jotain liikunnallista tekemistä :-). 

Ylläs on ykkönen

Kylä on täynnä turisteja, jotka lentävät tänne isolla rahalla. Ja silti moni suomalaisista ei ole koskaan täällä käynyt.

Täällä on jotain mystistä, jotain sellaista, mitä etelän luonto ei ihan saavuta. Hiljaisuus on käsin kosketeltavaa. Lunta on niin paljon. Kaunista on aina, eletään sitten kaamosajan sinisyyttä, paukkupakkasten auringonnousuja tai keväthangen hohdetta. Tämä on Lappi ❤.

Perinteiseen tapaan lähdimme tänäkin vuonna Äkäslompolon mökille uutta vuotta viettämään. Lapset jäivät mummolle, pääsevät sitten hiihtolomalla mukaan taas. Kaksi ajopäivää, neljä elämyspäivää. On se sen arvoista, vaikka riski kolmenkympin pakkaspäivistä on aina tähän aikaan vuodesta suuri. Nyt niitä ei yllättäen osunut yhtään!

Mulle mukaan vain pertsat, koska polvi. Jännitti kyllä sekin. Alkuun pari "helppoa" lenkkiä ilman isoja mäkiä, mökiltä Velhon kodalle ja seuraavana päivänä Latvamajalle. Hyvältä tuntui, vaikka Polarin mielestä molemmat olivat rankkoja treenejä ja palautumisaika n. 5 päivää...tekniikka hallussa 😂. Tommi hiihteli samaan aikaan sellaisia kolmenkympin lenkkejä, ei tunnu missää.

Voiko nätimpää (hiihtomaisemaa) olla?

Otsalamppuhiihdolla porobongausta

Käytiin myös Lainion lumikylässä upeita jääveistoksia ihastelemassa. Winter is coming! Jätettiin tällä kertaa siis hieman turistikolikoita muuallekin kuin Jounin kaupalle.

Sviitin seinällä kivan näköinen mies vahtimassa unta

Tiistaina vuokrattiin läskipyörät alle. Meitä vähän varoiteltiin, että Kukas on tunturi, että aika rankka. Matkalla nähtiin moottorikelkkamies: "Kukakselle? Ei sinne pääse. Ollaan kaikki ajomiehet flunssassa, pitää tästä lähteä itsekin kotiin köh köh. Tuosta se polku menee, onhan siinä lunta, mutta näköjään kova pohja. Mutta ei mene huipulle".

Meitä ei ihan helpolla lannisteta, joten sinne yritettiin reilu tunti. Ensin lensi lasit, kun hikipäissäni heitin pipon pois, enkä heti tajunnut lasien olleen siinä päällä. Tommi haki, tietenkin. Sitten talutettiin (tai siis alan termeillä tunkattiin 😀). Ylhäällä piti ottaa valokuva, mutta Tommin puhelinta ei näkynyt kuulunut. Siinä vaiheessa viimeistään päätettiin lähteä alas.

Turning point. Kamerankin mielestä siellä oli sinistä!

Makee lasku alas rinnettä, aika varoen toki tulin. Oltiin me aika pitkään jaksettu ylämäkeä painaa! Puhelin löytyi alhaalta hangesta, hyvin toimi vielä 😂.

Loppuun joen vartta nätti tekninen osuus, kaaduin vain kolmesti. Ei voinut muuta kuin nauraa. Hiton kapea polku ja aina kun laski jalan maahan, se oli menoa. En polven takia kauheasti uskaltanut kyllä edes tasapainotella, vaan annoin mieluummin kaatua toiselle puolelle. Lunta oli vajaa metri eli yksin en sieltä edes ylös päässyt!

Tulisko joku nostaan?

Olin vannonut etten tällä jalalla luistele, mutta kantapään rakko päätti toisin ja viimeisenä päivänä vedin rohkeasti Isomettän nousuun maksimisykkeitä pehmeässä lumessa liian pitkillä (Tommin) suksilla. Polvi ei ollut millänsäkään, muu kroppa kylläkin. Tunturijärvellä makkarat ja kamojen vaihto päikseen, etten kuole ennenkuin päästään takaisin mökille.

Sellaista tällä kertaa. Kivat kelit ja hauskat retket! Ens viikolla takaisin arkeen, fyssarille ja rip rap salitreenin pariin. Hiihtolomalla sitten taas kohti pohjoista!

Valtakunnassa kaikki hyvin

Juttu jatkuu edelleen polven kuulumisilla, koska mies on ollut laiska, eikä ole jaksanut blogitella syksyn reissuistaan juuri ollenkaan. Ja mä nyt en vielä ole uskaltautunut tekemään juurikaan mitään seikkailuksi laskettavaa. Kolme kuukautta polvileikkauksesta, ja homma etenee.

Olen:

- ottanut ekat askeleet juoksumatolla (minuutti juoksua, minuutti/kaksi kävelyä, ekalla yrityksellä jaksoin ja kykenin vartin). Polarin mukaan se oli kohtuullisen rankkaa treeniä.
- tahkonut salilla kolmesti viikossa erilaisia askelkyykkyjä, jalkaprässiä ja muuta mukavaa
- pyöräillyt sähköpyörällä kaksi kertaa kaupungille
- kävellyt lasten kanssa lähilammen ympäri ja tasapainotellut ojien yli puita pitkin
- miettinyt, pitäisikö etu/takareisilaitteessa nauraa vai itkeä
- möyrinyt pikkujouluista lähtiessäni hameessa ja sukkiksissa matalan aidan alta, koska taksi jo odotti!

silmiin sattuu jäähileet, miten muistais lasit?

Tuostahan mahtuu hieno ladykin mainiosti!

Ja pitäähän ihmisellä tavoitteita olla, joten seuraavan kuukauden aikana on syytä:

- ratsastaa (eka tunti huomenna, ihan jänskättää jo)
- sähköpyöräillä kerran viikossa töihin ja takas (tää meni heti tällä viikolla *tuiks koska sää ja elämä)
- hiihtää Lapissa pertsaa minkä jaksaa ja kovalta pakkaselta kykenee (jos on tosi tosi tosi paljon pakkasta, niin saatan myös juoda punaviiniä sohvan nurkassa).
- jatkaa kolme kertaa viikossa salilla käyntiä (paitsi silloin kun oon siellä Lapissa)
- saada nostettua siinä etu- ja takareisilaitteessa alimmalla painolla yhdellä jalalla täydet sarjat (eip, ei muuten onnistu vielä)
- pystyä juoksemaan (se koko vartti)
- olla liukastumatta.

Hyviä joulunodotuksia kaikille, tämä on ihanaa aikaa!

Portaat alas ja viiden kilon jalkaprässi

Kuukausi on taas vierähtänyt ja huimaa edistystä tapahtunut.

Nyt olen siis kävellyt ekaa kertaa portaita alas astumalla "terve", tai "terveempi" jalka edellä, jihuu! Sitä ei osannut ajatellakaan, että tuollainen portaiden alastulo olisi jotenkin hankalaa, kun normaali kävely sujuu ihan hyvin. No nyt tiedän, ettei se niin helppoa ole! Olen päivittäin vetänyt karavaanarina portaita muiden jonoutuessa kiltisti taakse. Hirveän kohteliasta porukkaa, kukaan ei edes lähde ohittamaan 😅.

Elixian kortti oli tässä pari kuukautta jäässä, ja sain vihdoin tauon aikana tehtyä päätöksen vaihtaa Gogolle. Käytiin työpaikan virkistyspäivässä mittaamassa kehonkoostumus (ja illalla sitten juotiin suruun), ja siinä samassa oli hyvä tilaisuus tehdä vaihto.

Fyssari-Laurilta kävin lokakuun puolivälissä hakemassa uuden ohjelman, johon tuli mukaan jo mm. kehonpainolla tai pienellä lisäpainolla tehtäviä kyykkyjä, yhden jalan maastavetoa ja jalkaprässiä, lantionnostoja, corea jne. Samoihin aikoihin osui myös ortopedin tsekkikäynti, jossa todettiin kaiken olevan kunnossa ja "parannettiin taas maailmaa hetken". Hauska tyyppi. Huikkasi ovelta odottaville asiakkaille mm. "sori olen jäljessä, älkää tappako. Jos teette niin hoitonne huononee radikaalisti" 😂.

Hyvin se Skype tässäkin toimii, aamupyöräilyn ohessa

Päästyäni vihdoin oikealle salille, hyppäsin innoissani prässiin ja tein pari lämppää molemmilla jaloilla yhtä aikaa, no problems. Vaihdoin painon viiden kilon kohdalle, leikattu jalka asentoon ja hnnnnngh. Uudestaan. Ohhoh. Kymmenen toistoo, kolme sarjaa. Yhtään enempää ei olis menny. Ja seuraavana päivänä pakara huusi armoa. Tätä kirjoittaessa menee jo kymmenen kiloa!

Melkoinen yllätys toi puoliero, vaikka sen kaikella järjellä tiesinkin. Kehonpainotreenissä se ei niin selkeästi näy, mutta kun laitetaan tuollainen eristävä liike ja vähän lisäpainoa mukaan, niin morjens!!! On tässä hommaa talven ajaks. Onneks on pimeetä, niin mitäs sitä ihminen muuta ku salilla laittaa jalkaa töihin.

Tän syksyn harmautta valaisi onneksi syysloman Espanjanreissu. Polvi otti aaltojen iskut vastaan mainiosti ja treenautui portaita kiivetessä kuin huomaamatta. Hyvä energialataus ja ihanaa kiireetöntä yhdessäoloa.

Viiva Espanja lauloivat lapset ja hyppivät meressä

Ensi viikolla on seuraava fyssaritapaaminen ja ortopedille kolmen kuukauden tarkastus 24.11. Sieltä voisi varmaan seuraavaksi saada luvan pikku juoksenteluihin. Kyselin muuten viimeksi ortopediltä koska voi mennä ratsastamaan. Oli ihan huuli pyöreänä, että jaa-a, nyt laitoit pahan. Kukaan ei ollut kuulemma kysynyt. Ilmeisesti ratsastuksessa ei juurikaan eturistisiteet pauku. Sanoi, että itse odottaisi sinne 3kk kohdalle. Taidan tehdä niin, kun nämä ilmatkaan nyt varsinaisesti houkuttele pimeältä mutapellolta hevosenmetsästykseen ja lätäkköratsastukseen...

Tuonnäköiset ne on nyt, reilu 2kk leikkauksesta